Tears....and New York!!

Heihou ja sitä rataa!

Tässäpä tulee nyt Blondin ensimmäiset kunnon reissukuulumiset.

Noin se 2. päivä syyskuuta koitti ja kello herätti minut aamulla neljältä Sokos Hotelli Vaakunan vällyjen alta just syvimmästä unestani...yllättäen oli taas nukkumaan meno venynyt puolille öin ja ylikin ja viikonlopun seikkailutkin painoi vielä. Vaikka tuota päivää olin innolla odottanut, niin samalla sitä olin myös pelännyt ja se oli juuri niin kauhea kuin olin sen tiennytkin olevan. Itkimme tyttöjen kanssa isoja kyyneleitä, halasimme ja rutistimme toisiamme lujaa mutta mikään ei vienyt pois sitä lohdutonta oloa ja ikävää, joka jo nyt siinä hetkessä oli olemassa. Tuska raastoi tämän äidin sydäntä, kun katselin rakkaitteni kävelyä pois luotani....ja sitten olinkin yksin...yksin niiden kaikkien kentällä olevien ihmisten säälivien katseiden kohteena. Ja niitä katseita riitti...   

Love you to the moon and back <3

Lento Helsingistä Gatwickiin meni nopsaa, tosin itkien ja ihan sumussa....eli oikeastaan en tiedä menikö se nopsaa vai ei. Yllättäen Gatwickin kentällä vietetty seitsemän tuntiakin kului onneksi suht kivuttomasti, siis ajan puolesta, itkun ja ikävän puolesta ei säästytty sielläkään. Yhden huomion tein kentällä ihmisiä seuratessani ja tutkaillessani....missä on ilo maailmasta?? Kenttä oli täynnä väkeä mutta niin valitettavan harvassa oli ne ihmiset, jotka hymyili, nauroi tai ylipäätään edes osoitti jonkinlaisia tunteita. Ajattelin mielessäni, ettei kaikilla voi olla tällainen tilanne kuin minulla (siis aamun tapahtumien jälkeen minullahan oli oikeus olla syrjäytynyt, apaattinen, masentunut ja kaikkea mahdollista minkä takia suupielet kääntyy alaspäin) joten eikö esimerkiksi loma Cancunissa tai Heraklionissa olisi ollut iloinen asia, ja eikö sitä iloa olisi voinut edes jotenkin näyttää? Mutta ei näköjään, vakavin naamoin keskusteltiin vierustoverin kanssa, jos keskusteltiin, tai sitten tuijotettiin sitä kännykkää tai läppäriä...mutta naurua ja iloa en kyllä valitettavasti nähnyt :(. Aion seurailla ja tarkkailla ihmisiä nyt tällä reissulla ja toivon, toivon todella, että sitä iloa vielä maailmasta löytyy!!! Vihdoin koitti se hetki, että jengi alkoi lompsimaan koneeseen ja salaa toivoin, että eräs erittäin hyvännäköinen, yksin matkustava mies istuisi minun vieressäni mutta EI!!!! Enköhän löytänyt itseni koneen peräosasta, keskeltä lapsiperheitä ja sitä seitsemän tunnin itkupotkuraivarih...ässäkkää :). No ei muuta kuin kuulokkeet korviin, musa täysille ja unta palloon.

Maahantulotarkastus sujui hyvin ja ripeästi. Mukava, vanhempi lempeän näköinen setä toivotteli hyvää reppureissua ja toivoi, että nautin kovasti New Yorkin vierailustani. Rinkan saatuani astelin ulos ja whaat, 28 asteen lämpö ja kosteus humahti kyllä naamalle sellaisella voimalla, että luulin saapuneeni jonnekin rantakohteseen. :) Aikamme odoteltuamme, kimppakyytikin saapui kentälle (etukäteen varattu sellainen) ja niin saavuin tänne majapaikkaani yhdentoista jälkeen illalla...ihan rättipoikkiväsyneenä.

Itku- ja väsykoomasta hieman selvittyäni ja herättyäni tähän päivään, olenkin sitten hengaillut pääasiassa tänään vaan täällä Harlemissa, missä majailen. Ihmiset on niin ystävällisiä ja rentoja ja kaikki on valmiita auttamaan ja neuvomaan. Tuntemattomat toivottelee hyvät huomenet kun istun majapaikan rappusilla nauttimassa aamukahviani ja tuollainen pieni asia saa ainakin minut iloiseksi ja päivän käyntiin kyllä mitä parhaiten!

 Majapaikkani Harlemissa, La Sienna

Central Parkissakin käväisin tekemässä jo pikakierroksen (hehee, pikakierroksesta huolimatta, kilometrejä tais tulla mittariin melkoisesti...) mutta sinneppä ennätän mennä kyllä vielä uudelleenkin ja menenkin. 

Central Park vihdoin livenä edessäni

Hahaa, hame päällä lenkkeilyä isossa puistossa :)

Tuon läpi ei ehkä pimeellä uskaltais yksin mennä..

Ylläolevan sillan takana odotti tällainen kaunis näkymä

Regards from Central Park :)

Nyt onkin aika lähtee etsimään purtavaa näin ekalle illalle (meinasin syödä hienosti oikein ulkona tän ekan reissuillan kunniaksi ja juoda yhden drinksun) ja hostellin emäntä, Yvette, suositteli Sylvia's Restaurant nimistä paikkaa (on kuulemma tuttu Madagascar elokuvasta...joku kirahvi?!? toivoi keksiä?!? Sylvian ravintolasta, huomaa että joku ei oo ehkä kattonut kyseistä elokuvaa mutta englantia luulisin ymmärtäväni ja nuo sanat ainakin :D). Huomenna olisi tarkoitus lähtee pyörimään Manhattanille mutta munhan aikataulu on erittäin vapaa ja muutokset suunnitelmiin sallittuja eli katsellaas mihin päädyn :) 

Näin on potkaistu reissu käyntiin ja nyt sitten vaan seikkaillaan koko rahan edestä!!! Saas nähdä, kuinka hukkaan blondi täällä joutuukaan mutta once again, kiva ja kiitos kun sinä olet mukanani <3. 

PS. Nämä pari biisiä tässä alla on mun mukana tällä reissulla joten niistä kiitos Jannika B:lle <3 (Meiltä Kokkolasta tulee kovia ja rohkeita mimmejä!!)
http://youtu.be/K0ICRKA-4G8
Jannika B – Itseni herra