Niin se hetki vaan koitti, kun tämän blondin retki päättyi. Haikea fiilis mutta samalla ihanaakin oli palata kotiin. Lentokentällä oli mun isoimmat aarteet eli tyttäreni Janina ja Janet vastassa itkujen kera. Mutta voi sitä ihanaa ilon tunnetta kun sai noita kahta taas halata ja rutistaa! Tosin olin kyllä valmis kääntymään takaisin samantien jo Helsinki-Vantaan kentältä, sillä jumaleissön että oli KYLMÄ (ja kylmyys on sen kun vaan jatkunut!!). Jännää kun pari viimeistä viikkoa Jamaikalla odotin, että kohta pääsen ilmastoon, missä ei joka liikahdus aiheuta ankaraa hikivirtausta koko kropalle (edes kesähelteilläkään) ja yötkin saa nukuttua joten kuten putkeen kuumuudesta huolimatta, mutta voi hyvänen aika kuinka väärässä olinkaan. Sitä lämpöä, kosteutta, auringonpaistetta, lämpöisiä sateita, ukkosia jne. kaipaan nyt jo reilun kuukauden kotona olon jälkeen ja kovasti! Ja varsinkin kun eipä nuo kelit näytä täällä lämpenevän vaikka kuinka toivoo....
 |
| Oh no...do I have to leave?!? |
 |
| Here's two biggest reasons why I had to leave.....my precious daughters! <3 |
 |
| My best friend and worst enemy <3 Not far from home now!! |
 |
| At Helsinki railway station thinking, should I take a train to St. Petersburg instead of Kokkola...Maybe next time! :) |
 |
| Yummy!!! |
 |
| I think he missed me....or not :D |
Pikkasen tiukilla on ollut sopeutuminen tänne arkiympyröihin. Jet lagista toipuessa meni ekat päivät, innostusta ja energiaa ei oikein löytynyt mihinkään ylimääräiseen ja oli sellainen tyhjä olo. Puhelimessa kulutin alkuun melko paljon aikaa ystävien kanssa höpötellessä, kerroin reissusta sekä kyselin myös heidän kuulumisia. Heh, jotenkin tuntuu, että täällä aika ei oo mennyt juurikaan eteenpäin vaan kaikki on aika samassa pisteessä kuin mitä oli lähtiessäni...Toisaalta ihan jees asia mutta kun itse on pikkasen erilainen ajatusmaailmaltaan kuin lähtiessä (en kyllä osaa sanoa, onko tämä pysyvä olotila vai nou...), niin kiinni pääseminen tähän sivistyneisyyteen ja jäykkyyteen vie kyllä tovin, mutta ihanaa on, että perhe ja ystävät muistuttaa mua joka päivä, miksi kotiinpaluu on kuitenkin ihana asia <3. Toki suurinosa asioista toimii taas täällä meillä melko paljonkin helpommalla tavalla kuin tuolla maailmalla mutta joo, kaikkeenhan tottuu..... Tuon yhdeksän kuukauden aikana ruokavalio oli kyllä niin himppusen verran erilaisempi kuin täällä kotosalla. Maitoa ei tullut juotua, leipää en juurikaan syönyt eli olo oli mitä mainioin. Nyt täällä kotona taas sitä maitoa kuluu litra tolkulla, leipää (ruisleipää namnamnam) tulee vedettyä melkoisestikin ja sen kyllä huomaa vatsassa ja koko ajan on jotenki sellainen olo, että kroppa ei sopeudu tähän nyt ollenkaan (Kristiina sanin sanoin: oma vika pikku sika kun on tällainen herkkuperse :D :D). Noh, paluu työelämään kun koittaa tuossa elo-syyskuun vaihteessa, niin josko sitten sais laitettua nuo ruokailutavatkin taas oikealle tolalle... :).
 |
| This I missed so much, Finnish milk!! And now my stomach thanks me..... |
 |
| The view from my balcony....it's amazing as well <3 |
 |
| The story of my journey in local newspaper - The world is not a scary place!! :) |
Blondi kiittää ja kumartaa teitä kaikkia ihania, jotka reissussa mukana olivat joko ihan fyysisesti tai tämän tarinoinnin kautta! Kiitoskiitoskiitos <3 <3 Mun elämä jatkuu todellakin erilaisena, mielenkiintoisena ja miksei osaltaan haastavanakin, sillä oma armas saapuu tänne Suomeen ihan pian ja "arki" jamaikalais-suomalaisessa parisuhteessa tulee olemaan varmasti täynnä uusia, jänniä hetkiä ja tilanteita :). Can't wait!!!! <3 Se olisi varmasti uuden blogin paikka mutta nääh, ehkä ei kuitenkaan.
Blondin seikkailut hiljenee......Safe travels folks!!
"Put down the map and get
wonderfully lost"
"It's better to look back on life
and say: I can't believe I did that
than to look back and say: I wish
I did that"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti