Tovi vierähtänyt sitten viime päivityksestä mutta yritetääs nyt sit tän hetken tunnelmia ja vähän muutakin raapustella :).
Eli kuinkas tässä nyt näin kävi....että täällä Jamrockissa ollaan taas?!? No helposti, sitä kun rakkaus iskee täydellä voimalla niin valtameretkään ei sitä yhdessäoloa estä. Eli muuta vaihtoehtoahan ei ollut kuin palata tänne oman rakkaan luo <3. Ja mikäs täällä ollessa, mua kohdellaan kuin prinsessaa ja tyttöystävästähän täällä käytetäänkin usein sopivasti nimitystä princess :).
Paluu tänne oli kyllä melkoisen urakan takana, sillä ensin junalla Hua Hinistä 5 tuntia jollain extrahitaalla junalla Bangkokiin, sit lennettiin 7 tuntia Bangkokista Kuwaitiin, jossa venailtiin nelisen tuntia kunnes jatkettiin matkaa Nykiin....14 tunnin lento kyl sujui yllättävän hyvin, sillä mulla oli koko penkkirivi ihan vaan mun käytössä! Joten ei muutaku penkeille pitkälleen ja unta palloon. Nykissä sit joutuki ootteleen het sellaset 12 tuntia mutta onnekseni en ollu kentällä ainoo, joka siellä aikaansa kulutti ja sitä unta yritti saada.
Vihdoin koitti torstaiaamu ja lento tänne lähti melkein ajallaan. Perhosia oli vatsassa ja paljon! Osittain siitä, että kuinka kovaan kuulusteluun maahantullessa joudun (suht vähällä pääsin) mutta suurimmaks osaks siitä, että neljän pitkän kuukauden erossa olon jälkeen olisin taas vihdoin oman kullan kainalossa. Kentältä matka jatkui sitten yhdessä ukkokullan kanssa muutaman tunnin ajan noilla jo tutuksi tulleilla, ääriään myöten täyteen ahdetuilla, hurjaa ylinopeutta ajavilla pikkubusseilla...argh!! Niitä ei ollut ikävä sitten yhtään. Tässä suhteessa kyllä meillä Suomessa on vaan mahtavat liikenneyhteydet ja yleensäkin liikennekäyttäytyminen (poikkeuksia ja hulluja hurjapäitä tietty löytyy meiltäkin mutta täällä se on enemmän sääntö kuin poikkeus, että kaahaat meneen niin lujaa kuin autosta lähtee ja kisaat toisten bussien kanssa).
Kotiin päästiin kuin päästiinkin vielä ihmisten aikaan ja voi sitä riemun määrää, kun näin taas kaikki muutkin jo tutuiksi tulleet ihmiset! Ja kaikki otti mut niin hienosti vastaan ja olivat aidon iloisia siitä, että oon palannut. Nyt sit kolmisen kuukautta täällä elellään suht normiarkea (pari jäljellä). Eli paljon porukkaa pyörii meillä ja me pyöritään niillä, syödään yhdessä, viikonloppuisin katsellaan paikallisen jalkapallo- tai krikettijoukkueen pelejä, iltaisin hengaillaan "kadulla" Red Stripea juoden, osa Dominoa tai korttia pelaten tai ihan istuskellen ja muuten vaan jutustellen. No mun jutustelu on pitkälti sitä, että keskityn lähinnä kuuntelemaan kun en tätä patois'n kieltä ymmärrä....No jotain tietty ymmärrän jo ja enemmän ja enemmän koko ajan. Mutta puhumaan musta ei sitä vielä oo vaikka tuo rakkaus mulle sitä yrittääkin opettaa :). Onnekseni suurin osa tästä ympärillä pyörivästä jengistä taitaa englannin joten kuten, osa hyvinkin, joten kyllä mäkin pääsen kommunikoimaan ettei ihan tuppisuuna tarvi istua. Vaikka suurin osa ei tiedä missä Suomi on (ei tienny kyllä monessa muussakaan paikassa....Afrikassa tai osassa Aasiaakaan), niin silti ne on kiinnostuneita ja on se kiva kertoa omasta kotimaasta; yöttömästä yöstä, revontulista, lumesta ja jäästä ja tietty saunasta :D. Ja sattuipa sopivasti kun yksi ilta jengi kotoa postasi faceen mahtavia revontulikuvia niin sain näyttää, että tällaista kauneutta meidän taivaalla näkee. Ja btw, ne jotka jotain Suomesta tietää, ylistää meidän koulujärjestelmää!
Nyt jos tekis jonkinlaista yhteenvetoa tai kuvausta reissustani (vielä kun se on suht tuoreena muistissa) niin en voi kuin suurella sydämellä suositella reppureissausta...soolona! Yksin reissaava ei todellakaan ole yksin ellei niin halua. Bussi-, juna- ja lentomatkoilla jo törmäät toisiin matkalaisiin ja monesti lentokentältä tai bussiasemilta taksi- tai tuktukmatkat hostellille tuli taitettua yhdessä muiden reissaajien kanssa ja hostelleista löytyy aina joku, joka reissaa yksin ja on valmis puolittaan kulut esim. retkien suhteen. Näin oli ainakin mun kohdalla ja muutamien kanssa jatkettiinkin yhdessä reissua aina seuraavaan kohteeseen. Pitkillä bussimatkoilla jengistä myös muodostuu melko tiivis yhteisö ja siellä ollaan valmiita auttamaan toisia matkaajia esim. jaetaan eväitä tai jos tarpeeksi oikeaa valuuttaa raja-asemilla ei olekaan niin aina löytyi joku, joka olisi ollut valmis lainaamaan. Ja aina löytyy niitä mukavia paikallisia, jotka on valmiita jeesaan, jopa viemään kädestä pitäen osoitteeseen, jos et itse sitä löydä. Oon kyllä pikkasen yllättyny itestäni, että osasin suunnistaa melkein aina oikeaan paikkaan, sillä mun suuntavaisto ei oo niitä parhaita mahdollisia!! Reissullani kohtasin kyllä monelaista matkaajia. Oli niitä, jotka reissas niin pienellä budjetilla, että yöpyivät ulkosalla. Meitä "hostelli"reissaajia oli suurinosa ja aina nuorista alle parikymppisistä sinne 67-vuotiaisiin!!! Joukossa oli myös sellaisia, jotka oli reissannu jo useamman vuoden sillä todellakin tähän jää koukkuun. Eräskin japanilainen nainen oli tehnyt matkaa yksinään pari vuotta Toyota Hiacellaan aina läpi Siperian, Euroopan ja Afrikan (Keniassa oli menossa kun hänet tapasin).
Yksin reissatessa kaikkien huomiohan kohdistuu vain sinuun ja ne huutelut ja kaikenmaailman avun tarjoamiset alkaa jossain vaiheessa hieman jopa ärsyttää, mutta kun hymyilee ystävällisesti ja sanoo ei kiitos ja jatkaa päättäväisesti matkaa, niin homma on kuitattu sillä....aina seuraavaan huutelijaan asti :D. Mulle ei sattunut mitään pelottavaa tai edes uhkaavalta vaikuttavaa tilannetta yksin kaduilla kävellessäni. Takseissa, tuktukeissa, motskareiden ym kyydeissä ollessani pelkäsin kyllä....sitä vauhtia ja niitä hulluja ohituksia!! Hanoissa illalla night marketilla kävellessäni eräs naikkonen kyllä yritti pölliä takkini taskusta tavaraa. Jostain kumman syystä olin juuri hetkeä ennen ottanut sieltä puhelimen käteeni eli siellä ei ollut muuta kuin röökit. No tuo varasnaikkonen ei ollut edes hyvä siinä mitä teki, koska tunsin kun yritti taskuun kättänsä työntää. Käännyin ja sanoin, että et oo edes hyvä tossa joten älä yritä :). Toki kaikissa paikoissa ei pimeän tultua voi yksinään liikkua eikä edes seurueena mutta omalla kohdalla ainakin, kun käytti sitä kuuluisaa maalaisjärkeä, niin vaaratilanteita ei sattunut. Suurinosa noista tilanteista varmaan sattuu niille, jotka on erilaisia nautintoaineita nauttineet ehkä jopa liikaa ja örveltävät kaduilla menemään....toki itsekin tuli juhlittua ja pörrättyä mutta suurimmaksi osaksi pitäydyin vaan oluessa, ja sitähän ei määräänsä enempää pysty juomaan onneksi tai minä ainakaan :).
....noihin nautintoaineisiin liittyen sitten. Se mikä yllätti oli, että nuoret (oli joukossa kyllä vanhempiakin) reissarit maailmalla käyttää todella paljon alkoholia, erilaisia huumeita, lääkkeitä ymym... Ihmettelinkin suuresti, että mistä niillä on rahaa juoda jokaikinen ilta kännit ja sit taas bussimatkoilla heittää valiumit naamaan kun unta pitää saada. Tosin kaikki nuohan on halvempia maailmalla kuin Suomessa (kokemusta ei oo ku alkoholista mutta luulisin ainakin) ja niitä on niin helposti saatavilla....Joissain paikoissa kaduilla vastaan tulee jengiä ja sulle tarjotaan erilaisia huumeita tai surullista mutta totta....sulle tarjotaan oikeestaan mitä vaan haluut. Ja yllättävän paljon maailmalla näkyi reissarijengiä, joilla oli joko käsi tai jalka paketissa tai muuten vaan naama ruvella. Tosin voihan olla, että jotkut on vaan hurjapäitä ja loukkaa ittensä erilaisissa aktiviteeteissa eikä kyse ollu känniörveltämisestä...
Köyhyyttähän maailmalla näkee paljon ja se on surullista katsottavaa. Mutta ikäväkseni täytyy todeta, että siihen näkyyn jotenkin "turtuu", toki välillä taas silmät aukes mullakin ja oli niin paha olla kun näki lapsia, naisia ja miehiä kaatopaikoilla tai roskiksia kaivelemassa. Rahaa en juurikaan antanut kenellekään....vesipullon jämät monesti kylläkin tai sit joskus tupakan annoin sitä pyytävälle. Mombasassa oli mahtava hetki, kun Nairobissa tapaamani amerikkalainen "La Nike" saapui ja jakoi itselleen suuren kasan ylimääräisiä Niken vaatteita ja jopa yhdet lenkkarit. Hän kun on töissä Panamassa Niken puljussa niin nuo lahjoitukset ei häntä kirpaissut suuntaan eikä toiseen. Oli ilo seurata ihmisten reaktioita hämmenyksestä riemuun.
Mutta tosiaan nyt on pääsiäinen kohta täällä Jamaikallakin ohitse ja osittain sateen parissa se tuli vietettyä kotona leffoja katsellen. Toki rantsullakin tuli kävästyä kun aurinko näyttäytyi :D.
Ja nyt ystävät hyvät ei olla sitte enää yhtään hukassa eikä sinne mennä <3 Iso kiitos kaikille teille ihanille, jotka olette mun matkassa olleet mukana ja tsempanneet kotoa käsin. Ikävä kotiin on välillä jo aikamoinen, pahinta on ikävä rakkaita tyttäriä ja jopa sitä meidän vähän hullua kissaakin kohtaan! Mutta kohta oon takas koti-Suomessa ja toivottavasti yhdessä rakkaan kanssa saavutaan. Pikku tauko kirjoitteluun tulee hetkeksi mutta kutina on, että tää ei ollut tässä....mutta ei siitä sen enempää :)
Eli kuinkas tässä nyt näin kävi....että täällä Jamrockissa ollaan taas?!? No helposti, sitä kun rakkaus iskee täydellä voimalla niin valtameretkään ei sitä yhdessäoloa estä. Eli muuta vaihtoehtoahan ei ollut kuin palata tänne oman rakkaan luo <3. Ja mikäs täällä ollessa, mua kohdellaan kuin prinsessaa ja tyttöystävästähän täällä käytetäänkin usein sopivasti nimitystä princess :).
 |
| My love <3 |
 |
| Venailua Hua Hinin rautatieasemalla |
 |
| Lisää venailua Bangkokin kentällä |
 |
| Hyvin Kuwait Airways pelitti |
 |
| Kuwaitissa on paljon hiekkaa.... |
 |
| Onneks oli näin hulppeesti tilaa vain mulle Kuwaitista Nykiin!! |
 |
| Jossain vaiheessa näin jopa lunta!! |
 |
| Jep, Nyksissä satoi räntää ja asteita oli about 4 ja meitsi keikistelee kesämekko päällä....noh, kohti lämpöähän tässä oltiin menossa! :D |
 |
| Krikettijoukkue harjoittelee |
 |
| Tiukka peli oli...me (siniset) hävittiin vaikka oli vuohet lisävahvistuksena.... |
 |
| Auton peräluukussa on hyvä istua ja kattella peliä |
 |
| Ystävämme Daniel <3 |
 |
| Treffeillä <3 |
Yksin reissatessa kaikkien huomiohan kohdistuu vain sinuun ja ne huutelut ja kaikenmaailman avun tarjoamiset alkaa jossain vaiheessa hieman jopa ärsyttää, mutta kun hymyilee ystävällisesti ja sanoo ei kiitos ja jatkaa päättäväisesti matkaa, niin homma on kuitattu sillä....aina seuraavaan huutelijaan asti :D. Mulle ei sattunut mitään pelottavaa tai edes uhkaavalta vaikuttavaa tilannetta yksin kaduilla kävellessäni. Takseissa, tuktukeissa, motskareiden ym kyydeissä ollessani pelkäsin kyllä....sitä vauhtia ja niitä hulluja ohituksia!! Hanoissa illalla night marketilla kävellessäni eräs naikkonen kyllä yritti pölliä takkini taskusta tavaraa. Jostain kumman syystä olin juuri hetkeä ennen ottanut sieltä puhelimen käteeni eli siellä ei ollut muuta kuin röökit. No tuo varasnaikkonen ei ollut edes hyvä siinä mitä teki, koska tunsin kun yritti taskuun kättänsä työntää. Käännyin ja sanoin, että et oo edes hyvä tossa joten älä yritä :). Toki kaikissa paikoissa ei pimeän tultua voi yksinään liikkua eikä edes seurueena mutta omalla kohdalla ainakin, kun käytti sitä kuuluisaa maalaisjärkeä, niin vaaratilanteita ei sattunut. Suurinosa noista tilanteista varmaan sattuu niille, jotka on erilaisia nautintoaineita nauttineet ehkä jopa liikaa ja örveltävät kaduilla menemään....toki itsekin tuli juhlittua ja pörrättyä mutta suurimmaksi osaksi pitäydyin vaan oluessa, ja sitähän ei määräänsä enempää pysty juomaan onneksi tai minä ainakaan :).
....noihin nautintoaineisiin liittyen sitten. Se mikä yllätti oli, että nuoret (oli joukossa kyllä vanhempiakin) reissarit maailmalla käyttää todella paljon alkoholia, erilaisia huumeita, lääkkeitä ymym... Ihmettelinkin suuresti, että mistä niillä on rahaa juoda jokaikinen ilta kännit ja sit taas bussimatkoilla heittää valiumit naamaan kun unta pitää saada. Tosin kaikki nuohan on halvempia maailmalla kuin Suomessa (kokemusta ei oo ku alkoholista mutta luulisin ainakin) ja niitä on niin helposti saatavilla....Joissain paikoissa kaduilla vastaan tulee jengiä ja sulle tarjotaan erilaisia huumeita tai surullista mutta totta....sulle tarjotaan oikeestaan mitä vaan haluut. Ja yllättävän paljon maailmalla näkyi reissarijengiä, joilla oli joko käsi tai jalka paketissa tai muuten vaan naama ruvella. Tosin voihan olla, että jotkut on vaan hurjapäitä ja loukkaa ittensä erilaisissa aktiviteeteissa eikä kyse ollu känniörveltämisestä...
Köyhyyttähän maailmalla näkee paljon ja se on surullista katsottavaa. Mutta ikäväkseni täytyy todeta, että siihen näkyyn jotenkin "turtuu", toki välillä taas silmät aukes mullakin ja oli niin paha olla kun näki lapsia, naisia ja miehiä kaatopaikoilla tai roskiksia kaivelemassa. Rahaa en juurikaan antanut kenellekään....vesipullon jämät monesti kylläkin tai sit joskus tupakan annoin sitä pyytävälle. Mombasassa oli mahtava hetki, kun Nairobissa tapaamani amerikkalainen "La Nike" saapui ja jakoi itselleen suuren kasan ylimääräisiä Niken vaatteita ja jopa yhdet lenkkarit. Hän kun on töissä Panamassa Niken puljussa niin nuo lahjoitukset ei häntä kirpaissut suuntaan eikä toiseen. Oli ilo seurata ihmisten reaktioita hämmenyksestä riemuun.
Mutta tosiaan nyt on pääsiäinen kohta täällä Jamaikallakin ohitse ja osittain sateen parissa se tuli vietettyä kotona leffoja katsellen. Toki rantsullakin tuli kävästyä kun aurinko näyttäytyi :D.
Ja nyt ystävät hyvät ei olla sitte enää yhtään hukassa eikä sinne mennä <3 Iso kiitos kaikille teille ihanille, jotka olette mun matkassa olleet mukana ja tsempanneet kotoa käsin. Ikävä kotiin on välillä jo aikamoinen, pahinta on ikävä rakkaita tyttäriä ja jopa sitä meidän vähän hullua kissaakin kohtaan! Mutta kohta oon takas koti-Suomessa ja toivottavasti yhdessä rakkaan kanssa saavutaan. Pikku tauko kirjoitteluun tulee hetkeksi mutta kutina on, että tää ei ollut tässä....mutta ei siitä sen enempää :)
 |
| Mun ihanaakin ihanemmat tyttäret <3 |
 |
| Meidän pikku peto <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti