Cambodia, such a pleasant surprise!

Terkkuja maailmalta!!

Vihdoin on AIKAA kirjotella tai oikeestaan saattaa loppuu tämä tarina, jonka kirjoittamisen aloitin jo Siem Reapissa :). Aloitetaas sitten....

Maat ja kaupungit vaihtuu nyt pikkasen tiuhempaan tahtiin eli melko "raskasta" mutta mahtavaakin aikaa vietellään just nyt. Sunnuntaiaamuna 18. päivä tammikuuta klo 8 startattiin tosiaan Bangkokista mini-vanilla kohti Sieam Reapia ja huhheijjaa, mikä retki se olikaan. Ei oltu päästy Khao San Roadia pidemmälle kun autossamme matkaa tekevä parivuotias japanilainen pikkupoika oksensi isänsä sylissä...ja sama toistui sitten pitkin matkaa. Noh, onneksi pysähdyttiin muutamaan otteeseen matkan varrella ja poika sai uusia vaatteita päälleen jne....

Kyyti Bangkokista voi alkaa....mini-van saapuu

Vihdoin, about noin puolenpäivän aikaan saavuttiin Aranyaprathetiin, muutaman kilsan päähän Kambodzan rajasta, Poipetistä. Mini-van jätti meidät jonnekin ravintolaan ja tyyppi, joka vastaanotti meidät siellä luetteli ohjeet, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Eli riippuen varaamastasi jatkokyydistä (bussi, private car, taksi tmv.), sut kutsuttiin "officer in charge" hepun luo juttusille ja siinä tapaamisessa annoit passin, pari passikuvaa ja maksoit lystistä 1600THB (yli 40€)!!! Sillä sait viisumin Kambodzaan. Viisumin, joka oli hitosti ylihinnoiteltu! Mutta siellä kun istuin ja venailin omaa kyytiäni, olin jo kyllä valmis maksaan mitä vaan, että pääsen sinne helkutin rajalle ja nopsaa. Ekaa kertaa reissulla, olin "melko ärsyttävä" ja kyselin siltä mun "officer in charge"-tyypiltä tiuhaan tahtiin, missä hemmetissä se mun taksikyyti viipyy?!? Vastaus oli aina: madam, it will come soon, pls wait. No vihdoin ja viimein kahden ja puolen tunnin odottelun jälkeen raflan eteen saapui saapui lava-auto, johon mut ja 7 muuta tyyppiä laukkuinemme/reppuinemme lastattiin. Naiset auton sisälle ja miehet laukkujen kanssa lavalle. Heh, tämä auto vei meidät parin kilsan matkan lähemmäs rajaa ja siellä oli vastassa taas uus tyyppi!!! Tsiisus, että siinä vaiheessa alko mennä jo hermot kun homma ei edennyt millään. Äijä luetteli mitä taas seuraavaksi tapahtuisi ja siinä kuumuudessa kuunneltiin sitä luentoa kunnes vihdoin, lähdettiin jonossa käveleen kohti rajaa!! Mulla oli kaikki jo siis valmiina, poistumislappu Thaimaasta, maahantulolipuke täytettynä ja viisumi passissa, joten sain kävellä suoraan virkailijan tykö ja poistua Thaimaasta. Sen jälkeen kävelit jonkun matkaa ei kenenkään maalla kunnes saavuit Kambozan virkailijoiden eteen, otit leiman passiin ja jippii, istahdit taas odottamaan kyytiä. No onneksi nyt ei tarvinnut odottaa kuin ehkä puol tuntia ja bussi saapui noutamaan meitä ja vei bussi/ja taksiasemalle. Minä olin ottanut Bangkokista mini-van+taksikyydin eli minä, Anna Ruotsista ja Benno Englannista istahdettiin taksin takapenkille ja aloitettiin matkanteko kohti Siem Reapia. Tässä vaiheessa kello oli jo neljä iltapäivällä.....Mutta tosiaan, tuon rajanylityksen voi tehdä sit ilman kusetuksia eli hankkia oma kyyti rajalle, maksaa viisumista siellä ja hankkia kyyti määränpäähän....meikähän veti sit tietysti sen kusetuksen kautta niin kuin moni muukin! No joo, tie Poipetistä Siem Reapiin oli yllättävän hyvässä kunnossa mutta jälleen kerran taksikuski pysähteli siellä täällä ja noukki kyytiin etupenkille matkustajia. Vihdoin viimein saavuttiin Siem Reapiin, jossa kuski heitti meidät pihalle ja vaihdettiin tuktuk-kyytiin, jota taas odoteltiin about 15 minuuttia. No kyyti saapui ja lastattiin itsemme ja reppumme tuktukiin Annan ja Bennon kanssa ja illan pimeydessä viilletettiin kohti mun hostellia, The Luxury Conceptia. Sisään päästyäni, nopee suihku ja nukkuun! Eli summa summarum, varaudu siihen että 6-7 tunnin matka kestää about 12 tuntia!

Anna ja Benno

Maanantai meni sit ihan chillaillessa ja pikkasen "kylillä" kävellessä ja paikkaan tutustuessa. Tiistaina aamulla kasilta lähdin yhdessä australialaisen Matt:n kanssa temppelikiertueelle ja tuktuk-kyyti aamu kasista iltapäivä neljään kustansi 15 dollaria eli 7,5 USD per pää. Illalla kävästiin Matt:n kanssa vielä syömässä ja jatkettiin iltaa hostellin kattoterassilla yhdessä muiden kivojen tyyppien kanssa. Seuraavan päivän taas chillailin vaikka tarkoitus oli mennä tsekkaan War Museum mutta olin jotenki niin väsy edellisen päivän kävelyistä ja sadoista portaista, joita kavuttiin ylös ja alas, että tyydyin vaan kirjoitteleen teille kuulumisia ja leipäileen. Ja lepäily tuli tarpeeseen, koska torstaiaamuna samainen tuktuk-kuski oli tulossa hakeen mua kello 5 aamulla, sillä halusin mennä katsomaan auringonnousun Angor Wat temppeleille. 

Nick, Klarissa and Matt

Mukaan auringonnousua katsomaan sain Jacobin. Nickin piti lähtee mutta kundi ei ollu tullu vielä silloin ees baarista kotiin :P, joten startattiin reissuun kahdestaan Jacobin kanssa. Auringonnousu oli huikea, vaikka paikalla oli jengiä pilvin pimein ja meitsi lyhyenä tyyppinä ei oikein löytäny hyvää paikkaa kuvailla, mutta sain kuin sainkin muutaman helmen!! Auringonnousun jälkeen jatkettiin temppelikiertueelle ja kävästiin kattomassa (kivuttiin tollanen kilometri ylöspäin jonkunnäköistä vuorta) vesiputousta. Sen jälkeen oltiinki ihan valmiita jo palaan takas hostellille, suihkuun ja nukkumaan hetkeks :). Päikkäreiden jälkeen kattoterassille ja kävi ilmi, että muutama kundi oli lähdössä sirkukseen ja pyysivät mua mukaan ja mähän lähdin. Mukava puoltoistatuntinen siellä vierähtikin taitavien kavereiden esityksiä seuratessa. Tosin kaikista paras oli tyttö, jolla ei ollu oikeestaan selkärankaa ollenkaan, taipui nimittäin sellasiin asentoihin ettei oo tosikaan. Sirkuksen jälkeen mentiin Jacobin kans syömään kun kumpikin oli vaan aamupalalla liikenteessä....ja sit takas kämpille nukkumaan. 

Jonkinlaisella suollakin päästiin käväseen

...ja sinnekin oli temppeli rakennettu

Nää puut on jännästi juurtuneet noihin temppeleihin

Vesiputouksille menossa

Paikallista asustusta "maalla"

Sirkuksessa...ja tytöllähän ei ollu selkärankaa sitten ollenkaan...

Sieam Reapista otin yöbussin Phnom Pheniin ja sekin oli melkoisen jännä kokemus. Minä sain onnekseni ihan oman pedin, muutama reissaajatoveri oli saanut petikaverikseen tuntemattomia ja ei ehkä niinkään toivottuja unikavereita :) :). Tosin munkaan nukkuminen ei ollut nukkumista, pikemminkin torkkumista vaan. Phnom Phenissä sit vietin pari päivää ja kävin katsastamassa Nickin kanssa Killing Fieldsin eli Kuoleman kentät ja sen aikaisen museon. Killing fields oli kyllä jotain niin hiljentävää ja musertavaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Ja kun miettii, että siitä kansanmurhasta ei ole kuin about 35-40 vuotta kun se kaikki paha tapahtui... Ihanan Barbaran kanssa kävästiin raskan ja rankan päivän päätteeksi olusilla 11 Happy Backpackersin kattoterassilla. Sekä Nickin että Barbaran tapasin Sieam Reapissa ja oli niin ihana viettää aikaa noiden jo tuttujen ja hyvien tyyppien seurassa. Seuraava päivä menikin melkein hotellihuoneessa makoillessa, sillä vatsa ei jostain syystä tykännyt Phnom Phenin ruokatarjonnasta....

Stupa Killing Fieldsillä, rakennus joka oli täynnä uhrien pääkalloja

Tämän puun juurella kyllä iski suunnaton suru, kyyneleet valui silmistä ja en pystynyt kuuntelemaan kertomusta loppuun, mitä kaikkea tämän äärellä tapahtuikaan

Selli museossa

Phonm Phenistä suuntasin sit mini-vanilla Kep:iin....tarkoitus oli mennä Kampotiin, mutta halusin ja tarvitsin jo rantaa ja meressä uimista, vaihdoin suunnitelmia. Näin helppoo se on kun ei oo aikataulua tai kiveen kirjoitettuja suunnitelmia :). Kepissä yövyin Kukuluku hostellissa jonne pari minuuttia ennen mua oli saapunut moottoripyörillään suomalaiset Pasi Helsingistä ja Kari, yllätys yllätys Toholammilta. Heidän ja myös hostellissa majalleiden Jackin, Vanessan ja Maxin kanssa lähdettiin siitä sit hetken aikaa altaassa lilluttuamme syömään paikalliseen Crab marketiin, tosin valittiin ihan rafla jossa ateriat nautittiin :). Suomipojat veteli rapua (joo pikkasen isommat ravut oli ku Suomessa) tuskalla, mä tyydyin kampasimpukoihin pippurikastikkeella. Ja oli muuten hyvää!!! Ilta meni hostellin rantsulla nuotion ääressä istuskellessa. Seuraavana aamuna lähdin päivän reissulle Rabbit Islandille. Kaipasin kipeästi jo auringonottoa ja meressä uimista. No sitä sai sitten tehdä tuon yhden päivän ajan ihan koko rahan edestä. Ja tuli tarpeeseen :).

Ihania pikku ravintoloita Crab marketin vieressä

Team Kukuluku: Max, Vanessa, Jack, Kari ja Pasi

Siellä se Rabbit Island odottaa

Nämäkin oli matkalla Rabbit Islandille, tosin työn merkeissä

Kyllä näissä maisemissa oli kiva päivä vietellä....

....ja palvoa aurinkoa!!!

Kamboza oli kyllä kaiken kaikkiaan niin mahtava mahtava maa, ja vaikka monta ihanaa ja upeeta paikkaa jäi näkemättä ja kokematta, niin jälleen kerran kaikki tapaamani ihmiset jäi mieleen ja sydämeen kyllä loppuelämäkseni. So big thanks to all you wonderful people I met in Cambodia <3.

Nyt sit aloitellaan Vietnam-osiota täällä Ho Chi Minh Cityssä ja heheee, noinkohan kolme päivää täällä riittää kun katujakaan ei ylitetä heti hetkessä :D :D Eli kantsii pysyä messissä ja jännätä, onnistunko ylittään katuja ilman, että joku ajaa päälle!! 

Oh hello Asia....nice to be here again!

Hikiset terveiset Thaimaasta, Bangkokista!

Matkustusurakka tänne sujui yllättävän kivuttomasti. Olin niin odottanut että Emirates yhtiön koneilla kun lennän, että se on jotain todella hienoa ja huippua....mutta höh, ihan sama normi meno sielläkin oli...lentoemot kyllä oli erittäin ystävällisiä. Dubain kenttä kyllä on melkoisen upee, tosin sielläkin rempattiin suunnalla jos toisella. Ja olin niin iloisesti yllättynyt kun molemmilla lennoilla sekä Nairobista Dubaihin että Dubaista Bangkokiin tarjottiin RIISIÄ JA KANAA!!! Mulla alkoi nimittäin tulla tuo ruoka jo korvista muutaman kuukauden riisin mussuttamisen jälkeen....mutta ei hätää, nyt on siirrytty nuudeleihin :D. Vimppa lennolla vieressäni istui saksalainen pariskunta ja heidän kanssaan sitten jaettiinkin taksimatka tänne Khao San Roadin suuntaan. Oma hostelli löytyi helposti, vaikka taksi ei ihan perille asti mua vienytkään....Puolentoista kuukauden jälkeen on ihanaa asustella omassa huoneessa ihan yksin, vaikka kaikki kämppikseni tähän mennessä onkin olleet mahtavia tyyppejä, niin kyllä sitä omaa rauhaa joskus kaipaa täällä maailmalla. Sänky tosin on julmetun kova ja voi olla, että parin viikon jälkeen kroppa ei liiku suuntaan eikä toiseen :D Ja täällä on kieltolappuja joka seinällä ankarien ukaasien kera, että jos rikkoo sääntöjä joutuu maksaa sen ja sen verran ja sit vakavimmissa tapauksissa maksat ja sut heitetään ulos!! Kääk!! Olin myös jotenkin ajatellut, että jet lagia ei tuu kun tänne suuntaan tulee mutta kaks ekaa päivää täällä meni ihan koomassa....kylillä kun käväs välillä käppäilemässä niin silmät ei oikein rekisteröiny mitään ja aivot vielä vähemmän. Ja tuosta jet lagista johtuen annoin itselleni luvan noina parina aamuna mennä aamiaiselle naapuri ravintolaan, jossa kynitään pikkasen enemmän kuin katukeittiöissä. Lounaalle sit menin katukeittiöraflaan, joita täällä on joka kulmalla ja pulitin nuudeli+kasvisannoksesta euron! 

Olihan tuo varmaan yks upeimmista millä oon lentänyt mut siltikin jotain ihan tavallista...

Muutaman päivän jälkeen tähän jo tottui

Jostain syystä tulee kiire juosta ulos aina kun puhelin soi :)

Niin paljon ihania, erilaisia tuoreita hedelmiä, mmmmmm!!!!

Mango smoothie <3

Shoppailuhimo iski sitten meikäläiseenkin täällä mutta hillitsin sen verran, että vielä voi Vietnamista ostella ja vaikka teettää itelleen jotain kivaa Hoi Anissa. Sunnuntaina suuntasin yksille maailman suurimmista markkinoista, Chatuchakiin ja toisaalta onni, että olin jo shoppailuni shoppaillut niin tyydyin vaan hypisteleen ja katteleen sitä kaikkea tavaramäärää maan ja taivaan väliltä.  Tyttärille ostin kyllä jotain pientä kivaa :). Illalla sit suuntasin bilettämään yhdessä uusien tuttavuuksien kanssa ja ihan huippu ilta siitä muodostuikin. Mä tosin väsähdin jo kolmelta aamuyöllä eli luovutin ja käpsyttelin hostellille nukkumaan. :)

Paikallisen bussin kyydissä

Chatuchak markkinoille menossa

Sunnuntai ja ei liikenneruuhkia....tai ainakaan tuossa kohdassa

My new friends: Roman, Nuiiz, Nune and Anna (I think her name was Anna :)) 

Olin ihan unohtanut, että täällä nuo bucket-drinksut on suosittuja!!! Mutta joo, niihin ei parane mun koskee, jos haluaa seuraavana päivänä vielä muistaakin jotain...nimim. kokemusta noista on Patong Beachiltä :D

Club Khao San Roadilla

Nic Malmöstä/Koreasta ja ihana Nune

Maanantaina mentiin yhdessä thaimaalaisen Nuiiz:n kanssa katsastaan Wat Pho Temppeli ja Grand Palace. Palaceen ei kyllä menty sisälle, sillä sisäänpääsymaksu multa ois ollut 500TBH eli about 13 euroa. Illalla, saman seurueen kanssa kuin sunnuntainakin, mentiin yhdessä dinnerille katukeittiöön. Muu jengi jatkoi vielä iltaa mut mä lähdin nukkumaan :D :D.

Valtavan kokoinen Buddha

Noihin kuppeihin tiputettiin jonku sortin kolikkoja ja varmaan se jotain hyvää ois tuonut/tietänyt, jos niin teki

Lisää kuvateksti

Tuk tukilla ajelu on hauskaa puuhaa....noiden miljoonien autojen ja muiden menopelien joukossa varsinkin :)

Bangkokin keskustassa ei oo tullut juurikaan pyörittyä, vaikka ois ollut huippua mennä drinksuille auringonlaskun aikaan jonnekin niistä lukuisista pilvenpiirtäjien terasseista, mutta ei kyllä nappaa maksaa ensin taksista sinne ja takas, et pääsee juomaan 12USD drinksun....Tehdään tuo retki sit joskus kun oon rikas ja ei tartte joka penniä laskee :). 

Keskiviikkona iski ekan kerran tämän retken aikana jonku sortin vatsatauti....tai siis maha oli vaan ihan järkyn kipee ja kylmää hikee pukkas otsalle sen minkä kerkes. Luulen, että kuumettakin oli pikkasen tai olo ainakin oli sellainen. Kuumemittarikin on kyllä matkassa mutten yksinkertaisesti jaksanut kaivaa sitä esiin rinkasta :). Sen päivän ja seuraavankin oikeestaan vaan huilailin ja otin iisisti. Muuten oon sit pyöriny tuolla turistihulinoissa, istuskellut kahviloissa, ostellut hedelmiä kojuista, jutellut muiden reissaajien kanssa ja chillaillut.

Huomenna hyppään aamusta puol kasi mini-vaniin ja aloitan 6-8 tunnin retken kohti Kambozaa. Tarkoitus oli mennä bussilla, mutta valtion bussit olikin jo täynnä (en kyllä ymmärrä miten voi olla mahollista, kun niitä lähtee joka samperin tunti yhestä paikkaa ja toisesta paikkaa joka toinen tunti?!?) eli pakko tyytyä mini-vanin kyytiin. Noh, toivotaan että valitsin oikean travel agencyn, että niillä on luotettava ja rauhallinen kuski!! Täällä kun noita onnettumuuksia sattuu maanteillä melkoisesti. Hieman kyllä sitä kylmää hikeä pukkaa nyt ja ekaa kertaa pikkasen jopa pelottaa.....vaikka tähän mennessä on jos jonkinmoisilla kulkupeleillä matkaa taittanut ilman sen kummempia ajatteluita tai pelkoja. Kambozassa on tarkoitus mennä seuraavat paikat läpi eli Siem Reap, Phnom Penh ja Kampot. Kampotista jatkan sit kohti Vietnamia.

Nyt tarttee alkaa survoon kamat rinkkaan eli palataan ystäväiset! Kiitos taas kun reissaat kanssani, en oo ollenkaan niin hukassa kuin jos yksinäni matkaisin <3