Blondeventures: huhtikuuta 2017

Tervehdys!

Loman jälkeen koitti arki, aivot kyllä tais jäädä lomalle vielä tai sitten pää tuntui muuten vaan olevan sekaisin flunssasta, jonka Suomesta tänne mukanani tuliaisina toin. Kahden viikon loma Suomessa oli tottakait ihana mutta hieman rankkakin. Enpä juuri kerennyt levätä kun koko tuolle ajalle olin sopinut tapaamisia perheen ja ystävien kesken. Mutta ihana oli kaikkia nähdä ja edes pikkuhetkiä heidän seurassa viettää! Ja kelit ei todellakaan suosineet mun lomaa, taivaalta tuli oikeestaan kaikkea mahdollista ja siihen päälle kun lisää tuulen niin kyllä ikävä aurinkoon tuli 🌞.

Ja voi Suomeni mun! Edelleenkään en ole päätöstäni tänne maailmalle lähdöstä katunut ja taas jälleen kerran tunne, että tein oikein, vain vahvistui. Vaikka en kaikkia muiden maiden sääntöjä tunnekaan (ja uskokaa pois, niitäkin löytyy ja mitä kummallisempiakin) niin meidän oma sääntö-Suomi ei mua valitettavasti houkuttele yhtään. Eikä se, että vaikka kuinka hemmetisti yrität siellä töitä tehdä, niin sulta otetaan siitä pikkiriikkisestä tilistä pois jo niin paljon kaikkea, että mä en enää kyllä tiedä millä teidän pitää siellä Suomessa oikein elää kun vuosi vuoden jälkeen teille jää vähemmän rahaa käteen nautittavaksi elämästä!! Ja ne kikyt, tsiisus...just just sanon tähän vain! Mä olen edelleen sitä mieltä, että ELÄMÄ ON TEHTY ELETTÄVÄKSI mutta nyt on kyllä fiilis, että valitettavasti se tällä hetkellä on niin monella varsinkin siellä Suomessa, suorittamista päivästä toiseen! Eikä mua houkuta sekään, että ihmiset kaduilla katselevat kävellessään vain jalkojaan ja menevät apaattisina massan mukana eikä se, että se hemmetin kiire, joka siellä ihmisillä on ihan koko ajan esim. kaupan kassajonoissa, ravintoloissa jne..... Yhtään hymyä vieraalta ihmiseltä en saanut spontaanisti (jos ei oteteta baarimikkoja lukuun ja niilläkin se varmaan kuuluu työnkuvaan 😀 )kun taas täällä maailmalla se on melkein jokapäiväistä, että joku vastaantulija kadulla sulle hymyn väläyttää tai se, että kun joku jotain kontaktia tuolla kadulla suhun ottaa ja huutaa vaikka "guapa" (kaunis) sitä ei heti säikähdetä, että mitä se mulle huutelee ja jatketa matkaa kahta kovempaa vaan hymyillään nätisti takaisin ja vaikka kiitetään. Tuossa yksi ilta juteltiinkin ystäväni Eetun kanssa näistä asioista kera oluiden ja taas kerran totean, että olen onnekas, kun olen hänet ystäväkseni saanut 💞. Eetu sanoikin hyvin, että muutto takaisin Suomeen ja paluu jonkun tunnetun ja tietyn tason firman palvelukseen esim. Helsingissä tarkottaisi sitä, että palaat takaisin siihen materialistiseen elämäntyyliin ja että hankit ne kaikki Iittalan kipot ja kupit sinne sun maltaita maksavaan kämppään ja vaatteetkin sulla on oltava vimpan päälle merkkivaatteita tai muuten olet vähän kummajainen noissa piireissä. Meillä kummallakaan ei ole ikävä tuota asetelmaa. On ihana pitää samoja lökäreitä ja samaa t-paitaa päivästä toiseen (pyykkikoneet täälläkin on, että niitä kyllä pestään myös välillä 😂 ) ja käydä niillä kaupassa ilman, että sua tuijotetaan kuin sitä kummajaista, joka pitää samoja vaatteita viikosta toiseen 😀. No säästä on ihan turha tässä edes mainitakaan mutta sen verran sanon, että EI houkuta! Ja huom. huom., että nämä kaikki on siis vain mun mielipiteitä ja kertoo siitä, että minkälainen ihminen musta on viime vuosien aikana muovaantunut eli arvostan tänä päivänä rahaa enemmän niitä erilaisia kokemuksia ja vapaa-aikaa. Ja tän uuden työn myötä, vaikka vapaa-aikaa ei ole oikeastaan sen enempää kuin oli Suomessakaan ja työ on vaativaa niin silti, niiden kokemuksien hankkiminen ei maksa sulle maltaita täällä ulkomailla, toki tämäkin riippuu maasta kyllä. Esimerkkinä vaikka ihan pienet jutut kuten manikyyrit, hieronnat, ulkona syöminen, aterioiden kokkailut ystäville kotosalla viineineen/juomineen eli ylipäätään itsestään ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen sekä elämästä nauttiminen ei tyssää siihen, että sulla ei ois varaa noita asioita tehdä useammasti kuin kerran puolessa vuodessa tai jopa harvemmin! Mulla ainakaan ei Suomessa ollessani näihin hemmotteluihin ollut varaa kuin valitettavan harvoin! Tähän valitusvirren loppuun täytyy kyllä suositella ravintola Hokua Kampissa, namnam mitä ruokaa eli kannattaa käydä kokeilees tota paikkaa!! 🍲

Nojoo sitten muihin aiheisiin 😎. Kausi täällä Kanarialla lähenee loppuaan ja ensimmäiset ovat jo lähteneet uusiin kohteisiin. Pikkuhiljaa se haikeus valtaa mieltä kyllä kun nää "tutut ja turvalliset" ihmiset ympäriltä häviää. Toki jokainen innolla odottaa jo uuden kauden alkua ja kohteen vaihtoa sekä mahdollista työtehtävänkin vaihtoa. Oma kausi jatkuu täällä vielä tuonne huhtikuun loppupuolelle saakka ja sit aletaan opetella sitä uutta kohdetta ja työtehtävää. Olen sitä mieltä, että ainakin mulle tämä Kanaria ja Guide Online on kyllä ollut ihan se parhain opettelupaikka tälle alalle. Tämä kun on iso kohde niin näiden noin 120 hotellin ja monennäköisten matkaajien avustaminen lukuisissa eri tilanteissa on pakottanut oppimaan alaa erittäinkin nopeallakin sykkeellä. Ja ainakin omasta mielestäni hyvin olen oppinut ja kaudesta suoriutunut! Eli iso kiitos jo tässä vaiheessa Master Jonille 💯, koko muulle, ihan parhaalle Guide Online-tiimille ja manageri Sinelle 💚 . Erityiskiitokset menee Julialle, Iitulle ja Jannicalle, you girls rock 💛. Kokkolan omalle tytölle Miialle, joka oli ihanaa seuraa koko kauden ajan💕, me näemme vielä, joten hyvästejä ei sanota! Kämppiksilleni Ennille ja Kertulle💖, teitä ihanempia kämppiksiä en ois voinu kyllä edes toivoa ja pieni pelko persauksessa, että teitä parempia ei kyllä ees tule. Meidän "Ulla Taalasmaa"-elämä on ollut kyllä jotain niin huippua ja tylsiä hetkiä ei ole ollut, kiitoskiitos! Kiitoksen ansaitsee myös kohdepäällikkö Pontus, hän on koko kauden ajan ollut kiinnostunut miten mulla menee ja kysellyt kuulumisiani eli aina on häneltä aikaa löytynyt hetki kanssani rupatella!

Alla kuvapläjäys kaudesta sekä lomasta Suomeen 💋

Seuraavaan kertaan sitten Sardiniasta!! Woppaa!!