Jambo!
Nairobissa ollaan edelleen ja melko rauhallista elämää viikon verran viettelin, sillä kaikki ylimääräinen piti säästää safaria varten. Toki jotain sentään tein kuten käynti Kiberassa, Afrikan toiseksi suurimmalla slummialueella (Soweto on se suurin), shoppailua ostoskeskus Galleriassa (piti hankkia kengät itsenäisyyspäivän juhliin ja tarttui sieltä mukaan pari muutakin pikku juttua :D). Itse tapahtuma Suomen suurlähettilään residenssissä oli kyllä once in a lifetime juttu! Porteista sisään astuttuani meitä oli vastaanottamassa Felix, suurlähettilään poika ja sit näytettiin kutsu ja kirjoitettiin nimmarit vieraskirjaan. Sen jälkeen käteltiin isäntäpariskunta ja suurlähetystön työntekijät ja sitten saikin jo viinilasin käteen. Ensin meinas olla orpo olo kun yksinäni altaan reunalla seisoin mutta sitä ei kestänyt kauaa kun aloin rupatella Henrin kanssa, joka oli saapunut Keniaan pari viikkoa ennen juhlia. Sitten seuraamme liittyi Sari ja sen jälkeen Antti-Jussi. Ja aikasta jännää, Antti-Jussi on lähtöisin Nivalasta eli melkein saman kylän poikia :). Kolme kuukauden jälkeen karjalanpiirakka munavoilla maistui melkoisen namilta, samaten lohisnacksit, suussa sulavat tuulihatut ja ne perinteiset korvapuustit. Voitte uskoo, että noita kaikkia meni naamariin kiitettävästi (ois mennyt enemmänkin) ja varsinkin kun olin vaan aamupalalla liikenteessä. Pari tuntia vierähti liian nopsaa mutta kyyti "kotiin" odotteli portilla niin lähdettävä oli. Kotimatka kesti kaksi tuntia, sillä seisoskeltiin pitkät tovit ruuhkissa. Liikennevalojakin oli, mutta niillä ei ollut mitään merkitystä, vaan poliisi oli ohjaamassa liikennettä ja varmaan ihan hyvä niin kun sitä menoa katseli....
 |
| Itsenäisyyspäivän juhlintaa suurlähettilään residenssissä |
 |
| Suurlähettiläs ja minä |
 |
| Juhlijoita Suomesta (paitsi eka mies tais olla Italiasta). Tumma pariskunta on myös Suomesta, Malmilta :). |
 |
| Suurlähettiläs ja senaattori |
 |
| Juhlavieraita |
Yksi hostellimme työntekijöistä halusi viedä minut mukanaan kirkkoon sunnuntaina ja lupauduin, sillä olisihan se jotain todellakin niin erilaista kuin Suomessa kirkossa käynti. Siellä sitä laulettiin ja tanssittiin melkein kolme tuntia muiden seassa ja ehtoollinenkin meni eri kaavan mukaan kuin mitä Suomessa. Seurakunnan vanhimmat jakoivat viinit ja leivät ihmisille ja ne nautittiin sitten omalla paikalla seistessä pastorin puhuessa. Kaiken huippu oli kun minä "vierailija" jouduin sitten koko seurakunnan eteen kertomaan itsestäni ja olipas melkoisen jännittävä hetki sekin. Ja kuten ystäväiseni Liisa totesikin, en olisi about 35 vuotta sitten Räyringissä pyhäkoulussa istuessani uskonut, että seison Keniassa seurakunnan edessä kertomassa itsestäni :D. Minä sain kunnian viettää neljän muun vierailijan kanssa hetken pastorin ja kirkonmiesten seurassa kirkonmenojen jälkeen ja siinä me juteltiin niitä näitä, lähinnä he kiittelivät meitä vierailusta. Tuon tuokion jälkeen siirryin keittiön puolelle auttelemaan naisia tiskeissä ym. Hostellimme työntekijä Stella, oli niin otettu avustani ja jaksoi kiitellä minua siitä pitkän aikaa jälkeenpäin. Ilmeisesti kaikilla muilla naisilla on yleensä niin kiire pörrätä, palvella ja tulla nähdyksi pastorin edessä, että ne tiskailut, vähemmän arvostetut työt, jää sitten näiden parin saman naisen harteille joka kerta. Valitettavasti kuvia kirkonmenoista ei ole kun unohdin puhelimen hostelliin :(. Siinä kun kotiin päin matkattiin, hostellimme työntekijä kysyi minulta, että onko mulla ikinä huonoja päiviä kun olen aina niin iloinen ja hymyilen ystävällisesti koko ajan kaikille. Piti oikein itekkin miettiä vastausta mutta ei, huonoja päiviä ei ole ollut viimeiseen kolmeen kuukauteen montaakaan tai ainakaan niin huonoja, ettenkö olisi hymyillyt ihmisille, joita tapaan tai joihin törmään. Sillä edelleen, hymyhän on sama kaikilla kielillä!
Maanantai ja tiistai kului hostellilla chillaillessa sillä tosiaan, pakko oli säästöliekille pariksi päiväksi vaihtaa kun sen safarin maksoin. Mutta onneksi hostelliin oli tullu muitakin asukkaita, joten seuraa oli varsinkin ihanasta 24 vuotiaasta saksalaisesta Melaniesta. Safarille lähdin yhdessä hollantilaisen nuorenparin Philin ja Yemerin (en kyllä yhtään tiedä miten kundin nimi kirjoitetaan) kanssa aikaisin keskiviikkoaamuna ja voi veljet ja sisaret, mikä elämämysmatka se olikaan! Matkaa Masai Maraan oli sellaset 250 kilsaa, josta viimeiset 70 oli niin pomppuista ja kivistä tietä, että pieni pelko oli persauksissa koko ajan, kuinka auto sitä kyytiä kestää....puhumattakaan meikäläisen sisuskaluista. Saavuimme Acacia-leiriin iltapäivästä noin kello kaksi ja kokkimme (joo, meille lähti oma kokki täältä hostellilta mukaan ja tunsin itteni kyllä niin rikkaaksi ja hemmotelluksi :D) Ben keitti kahvit ja sen jälkeen olikin vuorossa heti eka Game Ride!! Tuo Game Ride-nimityshän tulee siitä, että safarilla ajelu ja kiertely on kuin peliä, näätkö eläimiä vaiko et eli voitatko vai häviätkö. Ajeltiin aivan upeissa maisemissa aina auringonlaskuun saakka ja niin niin kaunista siellä oli. Torstaiaamuna startattiin safarille puol kasi ja ajeltiin menemään koko päivä ympäriinsä puistoa, joka on valtava!! Perjantaiaamuna lähdettiin jo puol seiska parin tunnin Game Ridelle. Se peli vähän niin kuin hävittiin, sillä ei oikeastaan nähty muuta kuin gepardi, joka oltiin nähty jo edellisenäkin päivänä. Mutta summa summarum, me oltiin kyllä todellisia voittajia sillä "Big Five"-ryhmästä nähtiin kolme eli leijona, elefantti ja buffalo. Näkemättä jäi leopardi ja virtahepo. Kotimatkalle startattiin perjantaina mahtavan aamiaisen jälkeen ja siellä täällä oli lapsukaisia (4-5 vuotiaitakin) vuohia kaitsemassa ja onneksi mulla oli laukussa mukana pari protskupatukkaa, pähkinöitä (kiitos Turkish Airlines) ja purkkaa niin autoa stopattiin tasaiseen tahtiin ja jaettiin noita nameja lapsille. Voi että niitä hymyjä oli ilo katsella ja kuinka lujasti ne purkat ja pähkinät nyrkkiin puristettiinkaan!!!
 |
| Eka pysähdys ja safarikumppaneiden kanssa katsaus upeisiin maisemiin |
 |
| Kertakaikkiaan upeat maisemat |
 |
| 70 kilsaa tällaista...no, onneksi kuskimme Andrew oli vetäny ton reitin monta monituista kertaa läpi, joten turvallisesti päästiin perille...(ja pois) |
 |
| Mun kämppä |
 |
| Acacia-leiriä |
 |
| Enpäs nyt sitten muista näiden kavereiden nimeä :) |
 |
| Seeprat oli erittäin hyvävointisen näköisiä ja niitä oli paljon :) |
 |
| Makkarapuu |
 |
| SIMBA!!!! |
 |
| Nähtiin paljon paljon norsuja. Ei voi tajuta, kuinka jotkut erittäin typerät ja tyhmät ihmiset näitä ihania otuksia torahampaiden takia tappaa!!Surullista :( |
 |
| Tätä kaveria oltiin ilmeisesti ruokittu autoista kun ei pelännyt meitä yhtään |
 |
| My Africa <3 |
 |
| Väillä oli melko autiot maisemat |
 |
| Mara river |
 |
| Hippopool :) |
 |
| Korppikotkat päivystää ja Pumbat lähti lipettiin meidät nähtyään |
 |
| Buffaloita oli heti kuin länkkärielokuvissa konsanaan |
 |
| Simballa oli full belly, joten pikku siesta oli paikallaan |
 |
| Oltiin onnekkaita ja nähtiin norsujen kylpyhetki |
 |
| Kirahvit vaan on niin kauniita ja upeita ilmestyksiä, että niitä vois katsella vaikka kuinka kauan |
Kolmen päivän autossa istumisen jälkeen otin ja kävelin 6 kilsan matkan lauantaiaamuna ostoskeskukseen (yhdessä lehmien kanssa) mutta mitään sen erityisempää en tehnyt enkä aio tehdä tänäänkään paitsi pakkailla, sillä huomenna on edessä noin 13 tunnin junaretki Nairobista Mombasaan, takas 30 asteen helteisiin!! (myöhästymisiin varauduttu protskupatukoilla, suklaalla, mehulla ja vedellä) Sieltä sitten juttua seuraavan kerran eli pysyhän matkassa mukana edelleen ja mikäli oikein olen ymmärtänyt, hostellissani South Coast Backpackersissa on menoa ja meininkiä sitten heti enemmänkin :)
 |
| Matkaa ostarille taitettiin hitaasti mutta varmasti näiden seassa |
