And I said smile girl smile, smile for me Jamaica

Heissan hopsan!

Jamaikalla edelleen ja reissua takana jo kuukausi ja pari viikkoa. Tää tarinointi tulee nyt sitten ilman kuvia kun mun hermo ei kestä odottaa niiden latautumista näillä hitailla wifi yhteyksillä!!! Laitan kuvat sitten erikseen Hawaijilta, jossa toivon mukaan se wifikin pelittää normaali nopeudella. 

And I'm smiling :)

Mutta aloitetaas Kingstonista, johon jäätiin viime kerralla. Elikkäs neljä ekaa päivää vietin ylhäällä vuorilla 200 neliön omakotitalossa, perjantaina siirryin alas Reggae Hostelliin ja heti suoraan 8 hengen mixed dormiin mutta voi pojat, että olikin kiva viikonloppu. Aussityttö Ameen kanssa, joka oli saapunut hostelliin pikkasen ennen mua, päästiin heti samalle aaltopituudelle ja jo muutaman bissen jälkeen hypättiin yhdessä taksiin hostellin respatytön ja Israelista tulleen kundin kanssa ja suunnattiin kohti reggae partyja. Kahden aikaan yöllä meillä oli meno vasta parhaimmillaan ja haluttiin Ameen kanssa jatkaa vielä juhlintaa, joten jatkoimme sieltä kahdestaan vielä street partyihin, jossa tanssittiinkin sitten aamu viiteen asti!! Ja vaikka kaikkialla pelotellaan Kingstonin vaarallisuudella niin täytyy kyllä sanoa, että minä ainakaan en törmännyt yhteenkään tilanteeseen siellä, missä oisin tuntenut oloni uhatuksi. Toki järki oli bailatessa mukana ja kaksin tietty aina turvallisempaa! Sen kyllä oon huomannut, että heti kun messissä on joku paikallinen sut jätetään rauhaan ja se on kyllä ihan kiva fiilis välillä kun saat kävellä kadulla rauhassa. Aina kun ei jaksa niitä ”kaunis tyttö tuu tänne-” huutoja kuunnella…..mutta nätisti hymyilemällä ja toivottamalla hauskat päivänjatkot yleensä saa jatkaa matkaa. Joskus joku roikkuu kyljessä kiinni pidemmänkin aikaa mutta toimiva konsti on kun sanoo, että sorry mulla on jo poikaystävä :D. Lauantaina oli sitten ihan vaan rokulipäivä, kaupassa käyntiä ja pikaista kaupungilla kiertelyä lukuunottamatta mutta sunnuntaina taas mentiin. Aamupäivällä suunnistettiin Ameen kanssa Hope Garden-puistoon joogatunnille (vaan meille kahdelle järkätty juttu), joka sisälsi myös meditaatiota ja olinpa kaivannut tuota fiilistä, mikä parin tunnin session jälkeen mulla oli! Itkukin siellä pääsi mutta se ei haitannut. Mutta kiitos Chicken quinean, en ole sitten mitään urheiluun tai kuntoiluun liittyvää voinut harrastella yhtään aiemmin ja edelleen on nivelet melkosen kipeenä eli buranaa kuuluu tasaseen tahtiin. Joogan jälkeen otettiin lennosta taksi ja tehtiin pika sight seiing Trench Towniin Bob Marleyn talolle ja lisäksi kierreltiin oppaan kanssa paikallista yhteisöä. Hostellille saavuttuamme, pika suihku ja ”ykköset” niskaan ja menoks. Tällä kertaa hostellilta lähti mukaan melkein kaikki eli porukalla minibussiin ja ylös vuorille ja huh heijjaa mihin olikaan Räyskän tyttö saapunut! Se rafla oli kyllä yksi upeimmista missä oon ikinä ollut ja Rita Marleyn talo oli kadun toisella puolella…ihan yhtä upea paikka vaikka pimeässä siitä ei paljoo nähnytkään. Sieltä sitä katseltiin alas Kingstonin valoja kylmä Red Stripe kädessä ja välillä jutskailtiin mukavien rastatyyppien kanssa, pikkasen erilaista biletystä kuin koto Suomessa. Kingston kokonaisuudessa oli kyllä niin magee kokemus ja olin niin otettu, kun toinen israelilaisveljeksistä tiesi Raappanan ja biisin Maasta Maahan! Jälkeenpäin kyllä kävi ilmi, että perhe oli musiikkialalla :).

Maanantaina taas oli aika jatkaa matkaa kohteena Treasure Beach ( käytän sit lyhennystä TB) ja seurakseni sain Kingstonista saksalaisen Suzanan, joka oli viettämässä viikon lomaa Costa Ricasta, jossa työskentelee ja asustelee nykyään. Reitti sinne oli seuraavanlainen. Kingstonista täyteen ahdetulla pikku bussilla Spanish Towniin, sieltä yhtä pienellä ja vieläkin täydemmällä bussilla Mandevilleen ja sieltä route taxilla Santa Cruziin ja sieltä vielä yhdellä route taxilla TB:lle….Voin kertoo, että tällainen matkaaminen ei ihan joka jannulle sovi. On nimittäin sen verran ahdasta, hikistä touhua ja matka kestää aina ikuisuuksia :). Kaiken lisäksi meikä sai kunnian istua pari tuntia iso, painava rinkka sylissä, jalat ja persaus oli niin puuduksissa perille päästyämme että luulin jo menettäneeni tunnon kropasta kokonaan. Ja tuohon päälle vielä kauhee pissahätä niin olipa mahtava fiilis perille päästyämme! :) Toki helpommallakin tässä maassa voisi matkustaa, kuten että otat taksin vaan itelles mutta siitäpä saatkin sitten pulittaa melkoisesti ja sellaisella normi bussillakin voit täällä liikkua….mutta siitäkin maksat kyllä ihan mukavia summia. Tuo about 200 kilsan reissu maksoi meikäläiselle vaan jotain 9 euroa. TB:llä majoituimme Shakespere Cottage nimiseen hostelliin ja ekan viikon ajan olimmekin ainoat asukkaat koko mestassa. Jamaikalla on nyt low season meneillään ja vain muutama muu ”turisti” meidän lisäksi olikin koko tuossa kylässä. Siellä kierreltiin kaikki ihanat rannat (kiitos sista Nyahin, joka autollansa kierrätti meitä), syötiin mahtis kasvisruokia ja hengailtiin paikallisten kanssa Fisherman’s baarissa ja nautittiin aamiaista Coffee Shopissa. Suzana lähti torstaina ja mä jäin vielä hengailemaan viikoksi, tosin pikku keikan mäkin heitin viikonloppuna muihin maisemiin mutta tuo pari viikkoa oli ihan suht lepposta ja nauroinkin, että se oli vähän niin ku lomailua lomailulta, you know what I mean :). Ja jännä yhteensattuma oli kun perjantai-iltana kämpille könyessäni niin verannalla istuu tuttu kasvo, Jesse (jamaikalainen, joka asuu Lontoossa) johon tutustuin Reggae Hostellissa, oli sit tullu viikonloppu lomalle TB:lle ja olipas kyllä mukava taas höpötellä ja vaihtaa kuulumisia Jessen kanssa muista tutuista reissareista.  

Seuraavana oli vuorossa Belmont ja asustelin mitä ihanimmassa bambumajassa! Yks ilta TB:llä verannalla istuessani ynnäsin, mitä kaikkee oon nähny ja kokenu mitä ”tavallinen” turre ei kyllä parin viikon lomallansa koe ja mistä kaikesta ”tavallinen” turre joutuukaan maksamaan. Mutta…..niistä mun ”ei-turre” kokemuksista ei sitten sen enempää julkisuuteen kertoillakaan :D :D. Jälleen kerran saavuin Belmontiin suht rahattomana…rahaa oli tarkoitus nostaa Black Riverillä mutta noi taksikuskit on sen verran liukkaita kavereita, että suoraa päätä ajetaan seuraavan taksin luokse ja taas mennään.  

Gatyn, majapaikan emännän sekä muutaman paikallisen lapsokaisen kanssa lähdettiin sit iltapäivästä heti rannalle ja ah, olipa ihana pulahtaa mereen uimaan hikisen rinkkarumban jälkeen. Rannalla oli muutamia paikallisia kera parin namin kanadalaisen kundin. Vastaanotto paikallisilta oli mahtis, toki avioliittotarjouksia miehiltä sateli kyllä taas roppakaupalla :D. Sunnuntait on yleensä paikallisten rantsupäiviä, joten sinneppä suunnattiin silloin mekin. Tällä kertaa mentiin Bluefish rantsulle ja oijjoiii, valkoinen pitkä hiekkaranta ja ihanan turkoosia lämmintä vettä, jep taas oltiin taivaassa :). Illalla lähdettiin ”kadulle” ja suunta oli karaoke-baari sillä uudet ystäväiseni Ricardo ja Mr B meidät sinne houkutteli. Mr B olikin melkonen kaveri lauleskeleen. Maanantaiaamuna oli pakko hyökkiä heti Sav-la-Maariin koska siellä oli lähimmät automaatit (jee, joka paikassa sama ongelma, ei automaatteja tai jos niitä on, ne ei hyväksy ulkomaisia kortteja….argh). Tiistaiaamuna kello 7 tuli paikallinen rastakaveri hakemaan meitä ganjafarmillensa ja siellä meitsi tarpoi ylhäällä vuorilla jonnekin mistä en olis ikinä löytäny kotiin….. Mutta oli kyllä niin mahti kokemus että!! Patikoinnin jälkeen hypättiin autoon ja ajettiin taas Bluefish rantsulle virkistäytymään ja rannalla seuraamme lyöttäytyi Pride niminen rasta Kingstonista. Tyyppi tekee musaa ja yllättävän hyvin sitä tekeekin. Kaveri ois halunnut hakee mut heidän huvilalleen chillaileen keskiviikkona mutta meikähän suunnisti silloin jo kohti Negriliä. Noh, puhelua ja viestiä pukkaa kaverilta tasaisin väliajoin edelleen. Belmontissa ollessani naapuruston lapsukaiset vieraili mökilläni useastikin ja eräs pikkutyttö, Danielle 6 v., vei kyllä ison palan mun sydämestä. Niin energinen ja iloinen tyttönen mutta kuten kaikkialla Jamaikalla, kaikilla lapsilla ei ole mahdollisuutta koulunkäyntiin varsinkaan jos vanhemmilla ei ole töitä. Ja Danielle (kuten myös 12 vuotias veljensä Tyrus) kuuluu noihin lapsukaisiin, joten tuosta pikkutytöstä tulee mun, Janinan ja Janetin yhteinen ”kummityttö” eli heti kun palaan kotiin, tuetaan Daniellen koulunkäyntiä sen minkä pystytään.

Nyt sitten vietetään muutama päivä täällä ”turrekohteessa”, Negrilissä (kaikki on kallista). Mutta rantsu, Seven Mile Beach on niin magee ja mun majapaikasta, Miss Norman luota tarvii vaan katu ylittää ja oon siellä!! Jess, how cool is that!!! Ja sitä ihanaa rantaa riittää ja riitää ja mikä parasta, Alfred’s Palacessa saapi aurinkotuolin ihan ilmatteeks (LUKSUSTA) tai no, ostin mä muutaman Red Stripen ja söin siellä eli ei se ihan ilmatteeks tullu. Ja wifikin sieltä löytyy! Eilen illalla ”suojelijani” Gary (Miss Norma on hänen tätinsä) vei mut Bourbon Beach-klubille kuunteleen live musaa ja olipa kiva kaunistautua välillä oikein kunnolla. Ja ihan parhautta oli kuunnella reggaemusaa loistavilta artisteilta. Tänään, jos ei ala satamaan meen käväseen Rick's Cafessa kattelemassa kun kaverit hyppelee kalliolta mereen mutta pahalta näyttää, että se sade sieltä tulee (ja niinhän se tuli nyt sitte jo). Huomenna jatkan matkaa jonnekin, ihan tarkkaan en vielä tiedä minne ja vaikka pari viikkoa vielä vietän täällä niin seuraavaksi jatketaan sit juttua Hawaijilta ja mmmmm niistä niin komeista.....aalloista ;) eli pysy mukana matkassani edelleen ja tiedä mihin kaikkialle sut vielä vienkään :D.

BLESS AND ONE LOVE KAIKILLE LUKIJOILLENI <3