Thank you and goodbye Laos...and hello again Thailand!

Voihan Laos minkä teit!?! Veit viimeisetkin rippeet sydämestäni kyllä kertakaikkiaan <3. 

Elikkäs aloitetaas alusta.....Otin bussin Hanoista Luang Prabangiin ja sehän kesti sen 30 tuntia, tarkalleen 31 tuntia :D! No ei se niiiiin hirveetä ollut, meitä länkkäreitä oli bussissa mahtis porukka ja aika kului suht nopsaa tosin mun yö meni kyllä vähän jännätessä, että tuleeko se yrjö kylään vaiko ei ja ei tullut....en kyllä ollut syönyt mitään koko päivänä, sillä en pystynyt ruokaa aattelemaankaan ja ehkä hyvä niin :). Vietnamin ja Laosin rajalle kun tultiin aamusella joskus kasin pintaan, niin homma tuntui tyssäävän siihen. Annettiin passit virkailijoille Vietnamin puolella ja odoteltiin about puoli tuntia kun ne saatiin leimattuina takas (ja btw, siitä lystistä ei todellakaan tarvinnut maksaa mitään eli 15 päivän visa on arrival leimasta Vietnamiin ja pois suomalaisella passilla pulitetaan 0 euroa). Leimojen jälkeen käveltiin taas ei kenenkään maalla kohti Laosin rajaa ja siellä sit odoteltiin noin puoltoista tuntia, että visa on arrival leimat saatiin. Yks heppu siellä tako koneelle meidän kaikkien ehkä 12 länkkärin tiedot ja tulosti viisumit passiin....välillä teki kyllä mieli kysäistä, että tarvitko apua niin hittaalta homma näytti. Viisumista täytyi pulittaa mun 35 dollaria + 1 dollarin käsittelymaksu (2 dollaria viikonloppuisin), onneks hyväksyivät sekä dollareita että Vietnamin dongeja....muuten oisin ollu pulassa. No vihdoin kaikki me länkkärit päästiin takas bussiin ja aloitettiin matkanteko Laosin puolella....tiet oli aika huonossa kunnossa aluksi paikoin ja niin serpentiiniä, että onneks omaan (normaalisti ilman yrjötauteja) teräksisen vatsan ja rautaiset hermot!! Mutta maisemat Laosissa on kyllä niin upeita!!! Yhtä vuorta vuoren perään ja auringonvalo (nousu ja lasku) kun sattui oikeaan kohtaan niin näkymä oli kyllä henkeä salpaava!! Eli tuo 30 tunnin bussimatka oli kyllä kaikenkaikkiaan mahtis kokemus noiden näkymien puolesta.

Meidän bussi oli lastattu näin...onneks mun rinkka oli ruumassa :)

Vähän vielä unisen näköinen vietnamilaispoika raja-asemalla

Ja jälleen talsitaan ei kenenkään maalla...taustalla siintää Laosin raja-asema

30 tuntia kestää kun näkymät on tällaiset!!

Laosilaista asutusta rajan tuntumassa

Luang Prabangiin saavuttiin sit vähän yli puolen yön eli suoraa nukkumaan. Seuraavana päivänä vaihdoin hostellia ja päädyin samaan paikkaan yhdessä muutaman muun bussissa olleen kaverin kanssa. Päivän vietin kiertelemällä ja katsastamalla kaupunkia, kahviloissa istuskellessa ja vaan nauttiessa maisemista. Seuraavana päivänä sama homma jatkui yhdessä sveitsiläisen Sonjan kanssa. Vesiputousten vuoro olikin sitten seuraavan päivän ohjelmassa ja Kuang Si oli kyllä kaunis näky! Kiipesin (TAAS) ylös huipulle asti ihailemaan näkymiä ja tuo kiipeily oli kyllä ehkä tähän astisista se rankin! Ylös kavuttiin melkein pystysuoraa, hiekkaista seinämää, joihin oli jo vuosien saatossa muokkautunut pienen pienet askelmat (ja mitään kaiteita tai muitakaan vastaavia turvajuttuja siellä ei ollut) ja oon niin ylpeä itsestäni, että suomalaisella sisulla puristin itteni sinne ylhäälle ja yllättäen kyllä, korkeanpaikankammonikin oon tällä reissulla onnistunu jonnekki piiloon sysäämään. Alas mentiinkin sitten vähän helpompaa reittiä, onneksi :). Vesiputouksilla oli kyllä ihan muutama muukin turre tullut sitä kauneutta katsastaan. Muut meni uimaan mutta mä en....jotenkain ei houkuttanu astua sinne veteen...Sen sijaan mä höpöttelin muutaman laosilaisen mummelin kanssa tai ne höpötteli mulle ja mä en ymmärtäny mitään. Mutta kuvia napsittiin yhden rempseän mummelin käskystä ja kaikilla meillä oli hauskaa.

Mekong Luang Prabangista käsin katsottuna

Oih, smoothiet näistä tuoreista hedelmistä oli niin nameja

Mun lemppariravintola Luang Prabangissa....ihan vaan katukeittiö, jossa tuli syötyä kerran jos toisenki ja smoothiet hörpättyä :)

Utopiassa söin laosilaista ruokaa ja tää annos on nimeltään Laap...mun oli kasvisversio eli sieniä (yleensä tehään lihasta) ja oli kyllä pirun tulinen annos :D kyytipojaksi oli sitten sticky riisiä :) 

Minimunkit ylittää siltaa (kännyllä otettu niin vääähän on huonolaatunen, sorry :))

Kuang Si vesiputous

Kaunista katseltavaa

Ylhäällä oli tän näköistä

Ja tottakai sitä piti reunalle mennä kuva ottaan, miltä ne näkymät alaspäin näyttää

Yhteistä kieltä näiden laosilaisten rouvien kanssa ei ollut mutta yhteinen kuvaussessio oli hauska. Oranssitakkinen mummeli oli niin topakka ja halus, että otan kuvia niistä ja sehän vai passas :)

Vesiputouksen yhteydessä oli myös orvoksi jääneiden karhujen hoitola....pikkasen kaverit otti lunkisti :D

Sit olikin edessä jo lähtö Vang Viengiin ja sinne matkattiin yhdessä Sonjan kanssa minibussilla ja perskules, saatiin peräpenkkipaikat ja sehän oliki sit ihan yhtä pomppua ja ilmastoinnistahan ei sinne perälle tienny mitään. Onneks se matka ei kestäny ku kuus tuntia. Matkalla nähtiin pari onnettomuuttakin...ensin meidän edellä ajava uuden uutukainen pick up päräytti suoralla tiellä puuhun (no meidän kuskihan ei jääny katteleen miten kävi mut nähtiin, että ovet aukes ja kaikki sieltä ulos kömpi, äiti lapsineen peräpenkiltä ja isäntä eestä) ja sit myöhemmin paikallinen tyttö oli ajanut skootterillaan ulos tieltä. Joku pariskunta oli tytön jo autonsa lavalle tieltä poiminut ja siellä tyttö istui naama niin veressä, että hyvä jos pahemmilta vammoilta säästyi.... :( No Vang Viengissä sit kierreltiin ja kaarreltiin Sonjan kanssa puoltoista päivää. Kävästiin kattomassa Blue Lagoon (heh, jos oisin tiennyt tai erehtynyt googlaamaan tuon paikan niin oisin jättänyt väliin, ei ollut sen rahanarvoinen paikka mitä siitä maksettiin...about 10 euroo kyydityksineen ja sisäänpääsyineen). No olihan siellä onneksi se luolakin, jota TAAS kiivettiin katsomaan.

Pää oli ihan pyörällä näistä upeista maisemista!!

Kaunista oli Vang Viengissäkin, ei ehkä kuitenkaan mun kaupunki

Jep, luolalle kavuttiin kun Blue Lagoon oli hienoinen pettymys

Onneks mulla oli mahtisseuraa Vang Viengissä....sveitsiläinen Sonja ja japanilainen Yuta!

Mun matka jatkui Vang Viengistä sit Vientianeen yhdeksi yöksi kylläkin vaan, vaikka siellä ois kyllä voinu pidempäänkin oleilla ja kaupunkia katsastaa. Mutta olipa hyvä, että illalla kun lähdin iltamarkkinoille niin alkoi sataa....sieltä ois voinu mukaan tarttua taas jotain EI tarpeellista vaatetta eli markkinat tuli nopeesti katsastettua ja takas hostellille. Sadetta kesti sit aina seuraavaan aamupäivään mutta se ei haitannut. Odottelin hostellilla rauhassa yöbussin lähtöä 4000 islandsille!! Bussi oli melkoisen iso ja nimeltään King of Bus....jep :). Kahdessa kerroksessa oli petejä ja onnekseni mä sain tällä kertaa pedin alakerrasta. Heräsinki sit vasta kun saavuttiin Pakseen ja vaihdettiin hmmm.... ei niin hyvään bussiin...iskareita ei tuossa bussissa varmaan ollu ollenkaan ja kyyti oli sit sen mukaista. No, päästiin kuin päästiinkin Don Khong districtiin ja sieltä pääsin ekaan veneeseen joka vei meidät Don Khon saarelle. Pan's Guesthouse ja mun pikku bungalow riippumattoineen oli kyllä just sitä mitä olin kuvitellut! Rauhaa ja vaan oleilua. Ja siellä oli niin rento ja kiireetön meininki (ja kuuma :D)että sitä ei oikein muuta "jaksanut" tehdäkään kun chillailla ja ihmetellä riippumatossa päivät pitkät. Toki pikku retkiä tehtiin yhdessä Espanjassa majaa pitävän pariskunnan (slovakialaisen Radkan ja englantilaisen Jamesin) kanssa ja oli kiva, kun he ystävällisesti mua aina mukaan pyysivät. Toka vikana päivänä sain naapurikseni 67 v mummon Sveitsistä, joka on reppureissannut Aasiassa yksin jo viis kuukautta ja vielä on muutama kuukausi reissua edessä! Eli oikeesti, EI TÄMÄ NIIN kamalaa ja pelottavaa tää yksin reissaaminen todellakaan ole, etteikö sitä uskaltais tehdä... jos mummotki uskaltaa :D. Mutta tuosta sit lisää kun saan aikaiseksi kirjoitettua vaikka jonkunlaisen yhteenvedon reissusta :).

Hiljaista oli Vientianen kaduilla

King of Bus :)

Vihdoin Don Khon-saarella ja tätähän se sitte suurimmaks osaks oli....chillailua riippumatossa....

...ja tämän ankkaperheen päivärutiineja seuraten....

Ja ei se auringonlasku riippumatostakaan käsin ollut ollenkaan hullumpi

Mun ihana pinkki menopeli <3

Hiljaista oli tälläkin kylätiellä

Mukava kun kaverit sai vapaana tepastella pitkin kylää...

...paitsi tämä pikkukaveri :(

...tai tämä kaveri....

Yks mun lempparikuvista, joka toki olisi ollut vielä hienompi jos oisin saanu rouvan kasvot kuvaan....oli nimittäin sen verran iällä tämä lady

Lapsia on aina yhtä mukava kuvailla

Nuorena se on näköjään jo noi "taksihommat" aloitettava

Kaunista!!

Hei hei mun pikku bungalow! Kuvassa on "naapurini", 67 vuotias reppureissaaja :)

Näitä vesipuhveleita oli ihana katsella....löhöilivät pikkusaarilla tai sit ottivat kylpyjä joessa 

No sit koitti se aika kun Don Khonilta oli lähdettävä, sillä oleilu siellä ei ollut halvimmasta päästä siis majoituksen suhteen...muuten oisin ollut siellä siihen saakka kunnes lento Jamaikalle lähtee. Eli ei auttanut kun jatkaa matkaa ja sehän jatkui Paksesta bussilla rajalle Uboniin ja sieltä yöjunalla Bangkokiin ( tulipahan tuokin koettua :D) ja edelleen junalla Hua Hiniin. Hua Hin on odotetusti turremesta mutta no, rannalla makoilua ja meressä uimista täällä voi harrastaa viikon verran ilman, että pää hajoo...hope so. No pää hajos toissapäivänä johtuen siitä, että lähdin viihteelle hostellissa asustelleen norjalaisen Alexin kanssa ja tequilapartythän niistä tuli....sissos, never again! Mutta joo, täällä oon nyt siis kierrellyt ja kaarrellut pitkin kaupunkia ja suurin osa päivästä menee tietty rannalla ja voin sanoo, että tuntuu päivät pirun pitkiltä tällaisessa "paratiisissakin" kun oottaa, että se tietty päivä vihdoin koittaa!! 

Taas kävellään ei kenenkään maalla....Laosin ja Thaimaan rajalla

Yöjuna Bangkokiin...mun peti oli ylhäällä tosin oli odotettava, et poitsu tulee lakanoiden kanssa ja petaa mulle sen :)

Ubonin asema ja juna valmiina lähtöön

Alex ja Mac ja bileet Hua Hinissä...ja Mac jos tykkäis tytöistä, ni tykkäis kuulemma musta mutta nyt tykkäs Alexista enemmän :)

Mua niin käy sääliks noi heppaparat....kuumassa auringossa koko pitkä päivä turisteja kyytsätessä....

Laskuveden aikaan

Hua Hinin rantaa ei voi kyllä moittia

Maanantaina tulee sit tasan puoli vuotta kun tää blondi otti ja reissuun lähti! Ja kyllä on ollut ihan huikeet puoli vuotta, sen voin sanoa ja jotenki tosi nopeesti aika mennyt mutta onhan tässä mennä veivattukin ees taas :). Kiva, että teitä kanssamatkaajia on ollut mukana niin paljon, kiitoskiitoskiitos <3. Ja matkahan jatkuu vielä eli pysyhän messissä, vaikka näin tiiviisti ei varmaan stooria ainakaan hetkeen tule, mutta jotain kivaa koitan teille päivittää silti!! Nyt ei enää olla yhtään hukassa vaan päinvastoin, oon löytänyt itseni! <3