Nairobi highlights!

Jambo!

Nairobissa ollaan edelleen ja melko rauhallista elämää viikon verran viettelin, sillä kaikki ylimääräinen piti säästää safaria varten. Toki jotain sentään tein kuten käynti Kiberassa, Afrikan toiseksi suurimmalla slummialueella (Soweto on se suurin), shoppailua ostoskeskus Galleriassa (piti hankkia kengät itsenäisyyspäivän juhliin ja tarttui sieltä mukaan pari muutakin pikku juttua :D). Itse tapahtuma Suomen suurlähettilään residenssissä oli kyllä once in a lifetime juttu! Porteista sisään astuttuani meitä oli vastaanottamassa Felix, suurlähettilään poika ja sit näytettiin kutsu ja kirjoitettiin nimmarit vieraskirjaan. Sen jälkeen käteltiin isäntäpariskunta ja suurlähetystön työntekijät ja sitten saikin jo viinilasin käteen. Ensin meinas olla orpo olo kun yksinäni altaan reunalla seisoin mutta sitä ei kestänyt kauaa kun aloin rupatella Henrin kanssa, joka oli saapunut Keniaan pari viikkoa ennen juhlia. Sitten seuraamme liittyi Sari ja sen jälkeen Antti-Jussi. Ja aikasta jännää, Antti-Jussi on lähtöisin Nivalasta eli melkein saman kylän poikia :). Kolme kuukauden jälkeen karjalanpiirakka munavoilla maistui melkoisen namilta, samaten lohisnacksit, suussa sulavat tuulihatut ja ne perinteiset korvapuustit. Voitte uskoo, että noita kaikkia meni naamariin kiitettävästi (ois mennyt enemmänkin) ja varsinkin kun olin vaan aamupalalla liikenteessä. Pari tuntia vierähti liian nopsaa mutta kyyti "kotiin" odotteli portilla niin lähdettävä oli. Kotimatka kesti kaksi tuntia, sillä seisoskeltiin pitkät tovit ruuhkissa. Liikennevalojakin oli, mutta niillä ei ollut mitään merkitystä, vaan poliisi oli ohjaamassa liikennettä ja varmaan ihan hyvä niin kun sitä menoa katseli....

Itsenäisyyspäivän juhlintaa suurlähettilään residenssissä 

Suurlähettiläs ja minä

Juhlijoita Suomesta (paitsi eka mies tais olla Italiasta). Tumma pariskunta on myös Suomesta, Malmilta :).

Suurlähettiläs ja senaattori

Juhlavieraita

Yksi hostellimme työntekijöistä halusi viedä minut mukanaan kirkkoon sunnuntaina ja lupauduin, sillä olisihan se jotain todellakin niin erilaista kuin Suomessa kirkossa käynti. Siellä sitä laulettiin ja tanssittiin melkein kolme tuntia muiden seassa ja ehtoollinenkin meni eri kaavan mukaan kuin mitä Suomessa. Seurakunnan vanhimmat jakoivat viinit ja leivät ihmisille ja ne nautittiin sitten omalla paikalla seistessä pastorin puhuessa. Kaiken huippu oli kun minä "vierailija" jouduin sitten koko seurakunnan eteen kertomaan itsestäni ja olipas melkoisen jännittävä hetki sekin. Ja kuten ystäväiseni Liisa totesikin, en olisi about 35 vuotta sitten Räyringissä pyhäkoulussa istuessani uskonut, että seison Keniassa seurakunnan edessä kertomassa itsestäni :D. Minä sain kunnian viettää neljän muun vierailijan kanssa hetken pastorin ja kirkonmiesten seurassa kirkonmenojen jälkeen ja siinä me juteltiin niitä näitä, lähinnä he kiittelivät meitä vierailusta. Tuon tuokion jälkeen siirryin keittiön puolelle auttelemaan naisia tiskeissä ym. Hostellimme työntekijä Stella, oli niin otettu avustani ja jaksoi kiitellä minua siitä pitkän aikaa jälkeenpäin. Ilmeisesti kaikilla muilla naisilla on yleensä niin kiire pörrätä, palvella ja tulla nähdyksi pastorin edessä, että ne tiskailut, vähemmän arvostetut työt, jää sitten näiden parin saman naisen harteille joka kerta. Valitettavasti kuvia kirkonmenoista ei ole kun unohdin puhelimen hostelliin :(. Siinä kun kotiin päin matkattiin, hostellimme työntekijä kysyi minulta, että onko mulla ikinä huonoja päiviä kun olen aina niin iloinen ja hymyilen ystävällisesti koko ajan kaikille. Piti oikein itekkin miettiä vastausta mutta ei, huonoja päiviä ei ole ollut viimeiseen kolmeen kuukauteen montaakaan tai ainakaan niin huonoja, ettenkö olisi hymyillyt ihmisille, joita tapaan tai joihin törmään. Sillä edelleen, hymyhän on sama kaikilla kielillä! 

Maanantai ja tiistai kului hostellilla chillaillessa sillä tosiaan, pakko oli säästöliekille pariksi päiväksi vaihtaa kun sen safarin maksoin. Mutta onneksi hostelliin oli tullu muitakin asukkaita, joten seuraa oli varsinkin ihanasta 24 vuotiaasta saksalaisesta Melaniesta. Safarille lähdin yhdessä hollantilaisen nuorenparin Philin ja Yemerin (en kyllä yhtään tiedä miten kundin nimi kirjoitetaan) kanssa aikaisin keskiviikkoaamuna ja voi veljet ja sisaret, mikä elämämysmatka se olikaan! Matkaa Masai Maraan oli sellaset 250 kilsaa, josta viimeiset 70 oli niin pomppuista ja kivistä tietä, että pieni pelko oli persauksissa koko ajan, kuinka auto sitä kyytiä kestää....puhumattakaan meikäläisen sisuskaluista. Saavuimme Acacia-leiriin iltapäivästä noin kello kaksi ja kokkimme (joo, meille lähti oma kokki täältä hostellilta mukaan ja tunsin itteni kyllä niin rikkaaksi ja hemmotelluksi :D) Ben keitti kahvit ja sen jälkeen olikin vuorossa heti eka Game Ride!! Tuo Game Ride-nimityshän tulee siitä, että safarilla ajelu ja kiertely on kuin peliä, näätkö eläimiä vaiko et eli voitatko vai häviätkö. Ajeltiin aivan upeissa maisemissa aina auringonlaskuun saakka ja niin niin kaunista siellä oli. Torstaiaamuna startattiin safarille puol kasi ja ajeltiin menemään koko päivä ympäriinsä puistoa, joka on valtava!! Perjantaiaamuna lähdettiin jo puol seiska parin tunnin Game Ridelle. Se peli vähän niin kuin hävittiin, sillä ei oikeastaan nähty muuta kuin gepardi, joka oltiin nähty jo edellisenäkin päivänä. Mutta summa summarum, me oltiin kyllä todellisia voittajia sillä "Big Five"-ryhmästä nähtiin kolme eli leijona, elefantti ja buffalo. Näkemättä jäi leopardi ja virtahepo. Kotimatkalle startattiin perjantaina mahtavan aamiaisen jälkeen ja siellä täällä oli lapsukaisia (4-5 vuotiaitakin) vuohia kaitsemassa ja onneksi mulla oli laukussa mukana pari protskupatukkaa, pähkinöitä (kiitos Turkish Airlines) ja purkkaa niin autoa stopattiin tasaiseen tahtiin ja jaettiin noita nameja lapsille. Voi että niitä hymyjä oli ilo katsella ja kuinka lujasti ne purkat ja pähkinät nyrkkiin puristettiinkaan!!! 

Eka pysähdys ja safarikumppaneiden kanssa katsaus upeisiin maisemiin

Kertakaikkiaan upeat maisemat

70 kilsaa tällaista...no, onneksi kuskimme Andrew oli vetäny ton reitin monta monituista kertaa läpi, joten turvallisesti päästiin perille...(ja pois)

Mun kämppä

Acacia-leiriä

Enpäs nyt sitten muista näiden kavereiden nimeä :)

Seeprat oli erittäin hyvävointisen näköisiä ja niitä oli paljon :)

Makkarapuu

SIMBA!!!!

Nähtiin paljon paljon norsuja. Ei voi tajuta, kuinka jotkut erittäin typerät ja tyhmät ihmiset näitä ihania otuksia torahampaiden takia tappaa!!Surullista :(  

Tätä kaveria oltiin ilmeisesti ruokittu autoista kun ei pelännyt meitä yhtään

My Africa <3

Väillä oli melko autiot maisemat

Mara river

Hippopool :)

Korppikotkat päivystää ja Pumbat lähti lipettiin meidät nähtyään

Buffaloita oli heti kuin länkkärielokuvissa konsanaan

Simballa oli full belly, joten pikku siesta oli paikallaan

Oltiin onnekkaita ja nähtiin norsujen kylpyhetki

Kirahvit vaan on niin kauniita ja upeita ilmestyksiä, että niitä vois katsella vaikka kuinka kauan

Kolmen päivän autossa istumisen jälkeen otin ja kävelin 6 kilsan matkan lauantaiaamuna ostoskeskukseen (yhdessä lehmien kanssa) mutta mitään sen erityisempää en tehnyt enkä aio tehdä tänäänkään paitsi pakkailla, sillä huomenna on edessä noin 13 tunnin junaretki Nairobista Mombasaan, takas 30 asteen helteisiin!! (myöhästymisiin varauduttu protskupatukoilla, suklaalla, mehulla ja vedellä) Sieltä sitten juttua seuraavan kerran eli pysyhän matkassa mukana edelleen ja mikäli oikein olen ymmärtänyt, hostellissani South Coast Backpackersissa on menoa ja meininkiä sitten heti enemmänkin :)

Matkaa ostarille taitettiin hitaasti mutta varmasti näiden seassa

Thank you Hawaii....hello Kenya!!

Heissulivei vaan maailmalta!

Vimppa viikko Hawaijilla sujui leppoisissa ja rennoissa tunnelmissa. Mitään sen ihmeempää en tehnyt, rantsulla loikoilin, latasin akkuja auringosta tulevaa varten ja tietty kattelin...aaltoja :D. Sen verran irrottauduin tutusta ja turvallisesta ympäristöstä, että käytiin Wendyn kanssa shoppailemassa Pearlridge ostarilla juhlakuteita. Löysin kuin löysinkin mekon itsenäisyyspäiväjuhliin ja sehän löytyi Macy’s:ltä kuten aavistelinkin. Nooo, mekon näette sitten kun se postaus juhlista tänne laitellaan :). 

Tiistai-iltana hyppäsin Wendyn ja Steven saattelemana toka vikaan bussiin ja otin kyydin lentokentälle, sillä keskiviikko aamuna klo 6.30 alkoi lentourakointi kohti Nairobia. Tuon ti-ke välisen yön nukuin ulkona Honolulun kentän betonisilla penkeillä yhdessä kodittomien ja muutaman muun matkaajan kanssa. Täytyy kyllä hattua nostaa kaikille kodittomille, sillä kyllä sitä vaan onkin onnekas, kun joka yö saa suht hyvissä sängyissä lämpimän peiton alla nukkua ja kattokin on kaikenlisäks pään päällä eikä tarvitse sateenvarjosta sellaista itselleen kyhätä. No tiedän, en voi koko maailmaa pelastaa vaikka niin haluaisinkin ja tiedän senkin, että varmaan tässä matkan aikana tulee vastaan vielä monta ihmistä, tilannetta ja tapahtumaa, jotka tulee koskettamaan mua ja syvästi, mutta se kaikki on osa tätä elämää. No niin, mutta jatketaas matkaa sitten eli Honolulusta oli lento Losiin ja Losista about 13 tunnin lento Istanbuliin ja halleluja kun siellä lentokentän kentän ovista astuin ulos, niin jäätyminen ei ollut kaukana, sillä asteita oli vaan +7!! Ilta, yö ja aamupäivä menikin sitten hotellissa vuorotellen kuuman suihkun ja untuvapeiton alla…noin, sehän tuli sit heti todistettua se meikäläisen onnekkuus vs. kodittomien ja en edes yritä kieltää, kuinka iloinen olin kun olen se onnekas.

Yöpymistä Honolulun kentällä

Joku jenkkibändi Istanbulin kentällä

Lento Nairobiin oli suht iisi, tosin mun ajanvietettä oli seurata kun edessä istuva miespuolinen henkilö kännäs sen minkä kerkes ja aattelinki, että noinkohan pääsee maahan ollenkaan. On se jännää mitä ilmanen viina saakaan aikaan. No se siitä, ja tässä taas paraskin puhuja, bissee menee naamariin samalla ku tätä kirjotan! :D Nairobissa vastassa oli hostellin edustaja, joka ohjas mut oikeeseen taksiin about tunnin odottelun jälkeen. Hostellille saavuin aamulla puol kuusi ja ei muuta kuin nukkumaan kolmeksi tunniksi. 

Tuossa tulee loikoiltua varmaan kerran jos toisenkin

Eka kokonainen päivä Nairobissa meni ihan hyväntekeväisyydelle aikaeroväsymyksestä johtuen mutta sitten sunnuntaina lähdettiin pakistanilaisen "Hannun" kanssa liikenteeseen. Puolenpäivän ohjelmaan kuului mm. käynti David Sheldrick Wildlife Trust-keskuksessa, jossa hoidetaan ja kasvatetaan orvoiksi jääneitä vauvaelefantteja. Sieltä matka jatkui Giraffe Centeriin, jossa oli ilo syöttää ja koskettaa niitä. Reissu päättyi Karen Blixen museoon, joka oli mitä mielenkiintoisin ja jostain syystä kylmät väreet kulki kropassa kun siellä tepasteli. Ilta kului Hannun ja espanjalaisen Glorian seurassa mukavia höpötellessä. 10 pientä ukandalaista poikaa ja tyttöä opettajineen oli saapunut hostelliin kouluretkellään ja jeps, talossa on vilinää ja vilskettä sit muutaman päivän ajan ainakin.

Nämä suloiset pikkukaverit oli alle kolme vuotiaita orvoksi jääneitä, joita hoidetaan vielä parisen vuotta keskuksessa kunnes ne päästetään jonnekin kansallispuistoon vapauteen 

Heh, tällainenkin kaveri juoksi keskelle norsuvauvojen kylpyhetkeä :)

Niin suloisia ja leikkisiä kavereita

Vaaravyöhykkeellä...nimittäin nuo kaverit ruiskutteli tuota vettä meidän katsojien päälle...onneksi säästyin suihkulta :)

Jos mulla olis rahaa, tämän pikkukaverin olisin adoptoinut (sekin on mahdollista)

Jep, kaveri juhla-asussaan

Meillä kotona teillä varoitetaan hirvistä, täällä näistä kavereista (ja tällä mammalla oli pikkuinen kyydissä)

Whats up??

Give me some yummies...now!!

Selfie mun uuden ystävän kanssa <3

Local traffic jam

Karen Blixen

Karen Blixen museon piha oli niin kaunis

My Africa!!!

Alkuperäiselle penkille ei uskaltanut istuutua :)

Hannu

Kaunista, kaunista ja vielä kerran kaunista

Kuskimme vaimoineen...tosin tuolla pelillä me ei matkaa taitettu :)

Ukandalaislapsukaisia luokkaretkellä

Nyt meitsi sit odottelee perjantaita ja niitä itsenäisyyspäivän juhlia. Jännittäääää!!! Ensi viikolla olis tarkoitus tehdä kolmen päivän safari Masai Maraan, maksaa reilu 300 euroa mutta sen teen, kun tänne asti olen kerrankin (ehkä tämän ainoan kerran) päässyt. Pähkäilen tässä vaan, onko mulla rohkeutta ottaa safarilla telttamajoitus vai otanko suosiosta hotellin?!?! Help, auttakkee blondia päättämään!!! Kaikkee tuollaista kivaa luvassa, joten älä mee minnekkään niin näät miten blondi tulevista koitoksistaan selviää vai mennäänkö niin hukkaan ettei löydetä takas!! :)

Asante ja halit kaikille <3 

Hang loose....Hawaii!!

Täällä mennään aina vaan eli North Shorella ja Waikiki Beachille en oo päässyt vielä, sillä joukkoja vahvistamaan tänne majapaikkaan saapui mahtis Maria Venäjältä, jonka kanssa viikko hurahti kaikkea muuta duunaillessa. 

Maria

Hahaa, meitä lapsetti vähäsen :D

Elikkäs Maria saapui keskiviikkona ja heti alusta alkaen meillä synkkas todella hyvin. Ekana päivänä suunnattiin kohti Sunset Beachiä ja HIC Pro Sunset-surffikisoja, joita sitten ei ollutkaan aaltojen ollessa hmmm....ei niin suuria. Päädyttiin sitten vaeltamaan pitkin North Shoren rantaviivaa ja johan sai jalat ja persaus taas kyytiä kun kilometritolkulla hiekassa tarvottiin! Muutenkin koettiin yhdessä kaikkea mahdollista kivaa, kuten katseltiin auringonlaskua Sunset Beachillä, Haleiwassa shoppailtiin ja syötiin (ja maailman parhaat sandwichit ja smoothiet Waialua Bakeryssä) ja reissun päätteeksi mentiin vielä rantsulle kattelemaan iiiiisoja aaltoja ja auringonlaskua. No aurigonlasku jäi näkemättä sillä pissahätä yllätti ja se kylmyys, mikä yllättäen tuli kun aurinko laski, vaikkei edes oltu uitukaan.

Yhtenä aamuna painettiin taas menemään Sunset Beachille kisoja kattelemaan sillä jihaa, "it's on" kuten sivustolla sanottiin! Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja varjoa etti siellä kyllä moni muukin meidän lisäksi...onneksi välillä sellaisia paikkoja löytyikin, kaikille haluaville :). Meikähän sitten meni ja arvasi voittajan ja tokaksi tulleen ihan vaan pelkällä ensi vilkaisulla...Ois pitäny ostaa joku arpa tai laittaa lotto vetämään, sillä mun ekat surffikisat ja heti meni kaks ekaa oikein!! Toki mun veikkaukset ei juuri mitenkään liittyneet surffaukseen, vaikka erittäin buenosti kaverit senkin homman hoitivat!

Voittaja nelikko, Mr Blue & White on eka ja toka

Oih, Freddy Patacchian hymy on kyllä jotain niin järisyttävän ihanaa kateltavaa

Chillailua kisoissa

Pikkusurffareitakin rannalla näkyi

Ohjelmassa oli myös kilppareiden katselua, joskaan ei ihan päästy lähietäisyydelle noiden hitaiden yksilöiden kanssa, koska aallokko oli jälleen kerran hieman suurempaa niin ne kaverithan ei rannalle asti sitten tulleetkaan.... Noh, minä näin niitä siellä meressä uiskentelemassa ja pääasia on, että näin niitä vapaana luonnossa niin kuin kuuluukin! Käveltiin myös ehkä maailman toisiks ihanimmalla rannalla ja me molemmat haaveiltiin ääneen kuinka romanttisia ja ihania hetkiä siellä voisikaan viettää sen Mr Right:n kanssa <3. Kilppareiden bongailun jälkeen suunnattiin Three Table's Beachille tarkoituksena uida mutta sielläkin aallot oli tällä kertaa ihan kivan isoja, että pikku kastautuminen vaan meressä ja äkkiä ylös rantsulle! Aallot toi mukanaan rannalle myös "vauva" vasarahain, joka ei yrityksistään huolimatta päässyt takaisin merelle. No eräs miekkonen sitten otti tämän pikku yksilön pyyhkeensä sisään, kiipesi ylös kalliolle ja sieltä laski (luulen että heitti...) kaverin avomerta kohden. Kaikilla meillä kyllä jäi takaraivoon raksuttamaan, että missähän sen pikkukaverin äiti-hai mahtoi uiskennella....eli mun uimiset loppui siltä päivältä sitten siihen!!

Siellä se turtle ui...tän lähemmäs en niitä päässyt :)

Tää on ehkä maailman toisiks ihanin ranta tähän mennessä ainakin

Olipa kiva kun joku otti mustakin joskus kuvia...alkaa ne selfiet jo tympiin :D

Vasarahaivauva

Seuraava päivä kului TAAS rantsulla JÄTTIAALTOJA katsellessa ja paikkaa, jonne tällä kertaa suunnattiin kutsutaan Pipelineksi. Muutama nuori kundi yritti jopa veteenkin mutta lifeguard tyypit komensi ne pois, mikä oli ihan ymmärrettävää...kenenkään ei pitäis sellasiin aaltoihin mennä! Tosin illalla juuri ennen auringonlaskua muutama kaveri niissä käväs surffaamassa ja täytyy myöntää, että oli se kyllä hienon näköistä ja heidän omien sanojensa mukaan fun, but scary!

Kuva kertoo jotenkin kaiken....suuri on kunnioitus tuota merta kohtaan noilla kavereilla!!

Marian vimppa päivänä keskiviikkona, lähdettiin aamusta bussilla Haleiwaan Waialua Bakeryyn taas aamupalalle. Aamiaisen jälkeen kierreltiin vähän kauppoja ja sit suunnattiin katsomaan Reef Hawaiian Pro-surffikisoja Alii Beach Parkkiin. Nuo kisat käynnisti Vansin Triple Crown-kisailut, jotka päättyy joulukuussa Billabong Pipe Masters-kisoihin, jotka oisin halunnut nähdä mutta kiitos oman viisumisekoiluni, täytyy ennen kisoja poistua tästä maasta. Saattelin Marian bussille ja sit lähdettiinkin Wendyn ja Steven kanssa Waimea beachille katteleen auringonlaskua, Steven lifeguard-kamua, surffareita jne. Seuraavana päivänä tulikin jo taas uudet asukit, kanadalainen nuoripari ja ihan mukavaa porukkaa hekin, onneksi.

Paparazzi onnistu bongaan mutki näiden surffareiden keskeltä :)

Joo-o, tää oli mun veikkaus voittajaks mutta pieleen meni :( Noh, Ezekiel Lau:sta kuullaan vielä (ja siis niiiiin mielettömän ystävällinen kaveri!!) 

Steven ja Wendyn kanssa Waimea bechillä

Lauantaiaamuna Wendy ja Steve kutsui mut seuraamaan amerikkalaista jalkapalloa (Florida vs. South Carolina) tuttavapariskunnalleen ja mähän menin. Ja kiva päivä siitä tulikin sitten. Pelin jälkeen hetkeksi rannalle, Steve käväsi surffaamassa ja sit äkkiä kamat kämpille, kohti Haleiwaa ja surffikisojen finaalia. Rannalla lyöttäydyttiin aiemmin päivällä tapaamiemme Steven kavereiden seuraan, nautittiin hyvästä seurasta, kylmästä bissestä ja surffareiden mahtavista suorituksista. Kisojen päätyttyä koko jengi kohti pizzapaikkaa, joka oli en tiiä missä :D. Sunnuntaina vietettiin Steven synttäreitä eli iltapäivästä roudattiin grillit ja muut vermeet rantsulle ja vietettiin oikein mukavat synttäribileet! 

Kerettiin kuin kerettiinkiin seuraan finaalia

Ja tämä ihanuus on Makaya, tosin äitinsä mukaan kutsuu itseään Kayaksi <3 

 Hang-loose by Sean

Synttäribileet

Niin ja se kaiken huippuhan sitten on, että MÄ sain kutsun Kenian Suomen suurlähettilään itsenäisyyspäivän vastaanotolle ja tässä täytyy nyt sitten lähtee mekko- ja korkkariostoksille kun ei sellaisia vaatteita ainakaan tän reppureissaajan rinkasta löydy. Mutta huisin hauskaa tulee oleen kokea jotain tuollaista "virallisempaakin" tällä reissulla. Joten pysyhän taajuuksilla, sillä villit vikat hetket Hawaijilla (hahaa, joo en lupaa muuta kuin yrittää tehä niistä villit :P) siivittää meidät sit kohti Keniaa ja kaikkee superhienoo seikkailua jossain ihan hukkateillä!! Ja hui, sit oonkin ollut about kolme kuukautta reissussa. 

Näin menty ja mennään vastakin....mutta so far so good.......