Sun, surfers and Sunday mornings....Hawaii!!

Aloha from sunny Hawaii!

Nyt on muutama päivä täällä Oahun North Shorella oleiltu ja mmmmmmm nams, että tälle saarelle on sitten aina yhtä mukava palata. Lennot oli hiukka raskaanpuoleiset ja jo niiden aikana pikkasen laittoi jännittään, että mitenkä onnistuu meno kentältä majapaikkaan. Tää kun oli oikeestaan eka paikka, mihin en ollut bookannut etukäteen hakua tai muutakaan vastaavaa kyyditystä. Noh, kentältä löytyi bussipysäkki ja kuljettaja oli erittäin ystävällinen ja neuvoi missä vaihtaa bussia ja millä bussilla pääsen minnekin...Heh, sepäs olikin sitten sangen pitkä matka siis ajallisesti matkata tänne (matka about 50 kilsaa). Lähdin yhdeltä iltapäivällä ja olin perillä viideltä ja bussia jouduin vaihtaan ja venaileen ärsyttävän kauan kaksi kertaa :). Matka maksoi vaan 2 euroo, joten se sopi mun budjettiin vaikka aikaa se ottikin.

Bussipysäkillä venailua, vielä hymyilyttää :)

Majapaikkaan kun saavuin, niin kämppä oli tyhjä joten ei kun kamat huoneeseen ja kauppaan!! Taaskaan en ollut syönyt juuri mitään ja nyt oli jo pahasta, kun mulla ei ollut ees mitään juotavaa tuon bussimatkan aikana ja yhdessä vaiheessa auringossa bussia ootellessa meinas jo laatta lentää kun heikotti niin hemmetisti...Kauppa on tuossa vajaa kilsan päässä ja hehee, meitsi kantoi kolme isoa kassillista ruokaa ja juomaa (vihdoin kunnon rasvatonta maitoa, jotka täällä tunnetusti isoissa pakkauksissa sekä tietty sixpäkki olutta :P) kämpille tosta noin vaan. Kiitos edellisten vuosien treenien ei tuntunu missään. Kun tulin kaupasta, kämpille oli saapunut vanhempi pariskunta Nevadasta, Christi ja Ron! Tuo mukava kaksikko lähti tänään tiistaina ja jätti mulle kaikki ylimääräiset ruokansa ja jess, tämä low budget reissaaja kiittää ja kumartaa. Onneksi myöhään maanantai iltana saapui omistaja Steve tyttöystävänsä Wendyn kanssa, joten ihan yksin ei tarvi nyt sitten täälläkään oleilla.

Kotikokkailua, helppoa ja nopsaa sellaista näin alkuun :)

Sunnuntai oli pyykkipäivä eli rinkka auki, kaikki kamat veks ja koneeseen. LUKSUSTA sanon minä! Siis pyykkikone ja kuivari! Nyt vaatteet tuntuu jopa puhtailta ja tulikin sellanen olo, kuin ois uusia vaatteita saanut kun niitä katseli. Eli nyt on sellanen fiilis kuin olisi lomalla lomalta, rinkka lepää tyhjänä nurkassa ja sateisena päivänä "kotona" voi kattella vaikka telkkaria...Saari nähty ja koluttu jo aiemmin, joten mitään paniikkia ei ole kierrellä ja kaarrella vaan voi ottaa vähän rennommin ja nauttia niistä rantsupäivistä ja leppoisista sunnuntaiaamuista (täällä kyllä jokainen aamu tuntuu siltä sunnuntaiaamulta). Maanantaina oli vasta tän koko mun reissun toinen kokonainen rantsulla makoilupäivä. Käpsyttelin Three Table's Beachille ja oisinko kerenny puoli tuntia siinä ihmetellä kun viereen istahtaa Dean, about viiskymppinen biisinikkari Kaliforniasta. Siinä aikamme höpöteltiin ja miekkonen lähti viimeistelemään biisiä kämpille mutta palas takas jo noin tunnin päästä, lounaan kera. Ystävällisesti toi mulle papaijaa, sweet potatoa ja olutta :). Samainen kaveri kutsui mut sitten illalla kuuntelemaan hostelliinsa kaverusten jammailua ja tottakait mä menin ja kivaa oli! Christi nauroikin mulle, "Kaija oot ollut täällä vasta pari päivää ja nyt jo oot löytäny itelles bileet". Täällä on hiukka turvallisempaa kävellä iltaisin/yöllä yksin kuin esim. Jamaikalla ja jameista kotiin kävellessäni tuossa puolen yön aikaan kylällä ei näkynyt juuri muita kuin mä. Ja että saatte jonkunlaisen fiiliksen kuinka hiljaista oli, niin voisin sanoa, että kotikylälläni Räyringissäkin se kylätie on vilkkaampi yöaikaan :D. Päivällä asia on ihan toisin, tie vilisee autoja lähinnä sellasia pick uppeja joissa surffilautoja voipi kätevästi kuljetella, joten tarkkana täytyy olla, ettei jää alle jos haluaa tien ylittää. Lähin suojatie valoineen on siellä kaupan luona vajaan kilsan päässä :D :D 

Three Table's Beach ja mun toka kokonainen rantsulla makoilupäivä

Mun kylätie, joka ei yleensä näin hiljainen päiväsaikaan ole!

Tällä bändillä ei ollu nimee vielä mutta Dean, Calvin ja Dave taitaa jammailun jalon taidon

No tiistaiaamuna oli pakko pyrähtää kauppaan taas kun maito oli loppu (oon nyt juonu sitä oikein urakalla, sillä Jamaikalla kun en maitotuotteita käyttänyt, niin alko jo nahka sormista kuoriutuun tai en minä tiiä johtuko se siitä etten maitotuotteita nauttinut, mutta anyhow nyt ne on jo taas entisellään :D). Kaupasta tultua biksut päälle ja Sunset Beachille kattoon surffareita!!! Ja voi haliwiliwoo, ku blondin pää meni sekasi! Ei tienny mihin ois kattonu ku toinen toistaan ruskeempia, komeempia ja hyväkroppasempia kavereita rantsulla ja vedessä kirmas. Ja joo, tässä teen ite ihan sitä samaa mistä Jamaikalla en niin innoissani ollut, mutta mä en viheltele enkä huutele perään, hiljaa katselen vaan :D. Otin about 300 kuvaa aalloista ja surffareista! Kisatkin siellä samaisella rantsulla olis ollut mutta en yksinkertaisesti jaksanut kävellä niin pitkälle, että oisin niitä päässyt seuraamaan. No, huomenna sitte uudestaan. 

Sunset Beach yhteen suuntaan....

Ja sama rantsu toiseen suuntaan ja sitä riittää.... Ja Temelle ja Tumpille tiedoks, juokseminen ENEMMÄN ku 50 metriä päivässä tätä rantsua pitkin, paljain jaloin tai vaikka ees lenkkareilla tai sama millä, on mahdoton tehtävä :D

Joo nyt ois tarvittu sitä toisenlaista putkee...lähemmäs en uskaltanu mennä, ois meri vieny mut mennessään

Oli ne melkosen taitavia kavereita tuolla surffareiden viidakossa

Jep, mua ei ois saanu tonne vaikka ois maksettu! Pelotti jo istua tuolla rannallakin ja kattoo kun tuollanen hirvee aalto vyöryy kohti!!

Mutta näitä kavereita ei isot aallot hirvittäneet. Välillä levähdetään ja makoillaan hiekalla ja taas mennään

Pikkasen on pirtee menopeli jollain :)

Jokainen aamu on kuin sunnuntaiaamu...ei kiirettä mihinkään

Näin on potkaistu Hawaiji osio käyntiin ja jösses, vaikuttaa erittäin lupaavalta, sopivassa suhteessa sekä menoa että meininkiä (siis itse tämä kylä on hiljainen ja menomestoja ei täällä oo ku ehkä 10 kilsan päässä tai en tiiä, pitää lähtee ottaan selvää joku päivä) mutta sit taas saa rauhottua, jos tarve vaatii. Ja oon niin häpi, sillä nyt kun wifi pelittää loistavasti, sain kuin sainkin Mombasasta itelleni pedin South Coast Backpackers hostellin mixed dormista eli mun ei tarvikaan viettää joulua ja uutta vuotta yksin hotellissa!!!!! Nyt kun jaksais niin tarttis alkaa ettimään lentoa Keniasta jonnekin....any good idea minne mentäis?????

Mutta eiköhän täälläkin pääse hukkaan, joten kantsii pysyä kuulolla edelleen...kävästään vaikka Waikiki Beachillä ja siellä suunnalla joku päivä (kunhan kerään ensin pikkasen voimia siihen bussirumbaan :D)

Mahalo <3